lauantai 3. joulukuuta 2011

Myssyjä.

On jo joulukuu. Huh huh! Vastahan oli syyskuun alku. Aika on mennyt nopeammin kuin uskoinkaan. Ja puolentoista viikon päästä pääsen takaisin Suomeen, tosin tammikuussa pitää palata takaisin tänne.

Ajattelin esitellä marraskuussa valmistuneet myssyt eli hatut. Neuloin ensin itselleni talveksi lämpimän hatun(arvatkaa kuka jätti kaikki hattunsa Suomeen?) ja sitten puolisolle uuden hatun.

DSC00380

Malli: Rikke
Suunnittelija: Sarah Young
Lanka: Cascaden Heritage ja Heritage Silk
Puikot: 3 mm ja 4 mm
Menekki: noin 30 grammaa kumpaakin
Muutoksia: Vähemmän silmukoita, ehkä 94 silmukkaa?
Fiilis: Uusin lempihattu: ihanan pirteän värinen ja on myös lämmin!

Rikke-kuume ylsi tänne Saksanmaalle asti. Ensin näin Harmaan harmaan Rikken, jolloin sain idean tehdä itselleni saman mallin pinkkinä. Ja sitten myssyjä alkoi näkyä muissakin blogeissa. Eipä sillä, hyvä ja yksinkertainen malli. Äiti ilmoitti jo haluavansa samanlaisen.

Neuloin Riken kaksinkertaisesta langasta eli yksi suortuva Heritagea ja toinen suortuva Heritage Silkiä. Lopputulos on kaunis ja melkein luulisi, että kyseessä on vain monivärinen lanka. Olen pitänyt hattua päässä joka päivä sen valmistumisesta lähtien ja se on pysynyt hyvässä kuosissa. Ainoastaan niskasta hattu on nukkaantunut: se hinkkautuu yhteen kaulahuivin kanssa. Nukat saa onneksi pois nyppimällä.

DSC00378

Laitoin vielä tollaisen koristeen myssyn toiselle puolelle. Koriste on samalla heijastin, jotta kaahavat saksalaisautoilijat näkisivät minut yrittäessään ajaa punaisia päin. Valitettavasti heijastimella ei ole vaikutusta: he yrittävät ajaa päällesi joka tapauksessa.

DSC00385

Malli: Jacques Cousteau Hat
Suunnittelija: Lalla Pohjanpalo
Lanka: Cascaden Heritage ja Punta Yarns Merisock Space Dyed.
Puikot: 4 mm
Menekki: puoli kerää kutakin
Muutokset: Vähemmän silmukoita... en muista enää kuinka monta niitä oli.
Fiilis: Just sopiva puolisolle.

Tähän sain idean oman Rikkeni kaksinkertaisesta langasta. Valitettavasti Rikke sai puolison näyttämään laitapuolen kulkijalta, joten valitsin istuvamman mallin neulottavaksi. Jacques Cousteau Hat oli erittäin yksinkertainen ohje ja se on helppo neuloa. Tän vois tehdä itselle joskus punaisena. Ja puolisolle yksivärisenä vihreänä.

Tän enempää en marraskuussa saanutkaan valmiiksi. Pöh. Lankaa sen sijaan ostin, osaksi alennuksesta, osaksi ihan vaan jotain tiettyä mallia varten. Nyt joulukuussa pitäisi neuloa/virkata kilon edestä, jos haluan että vuoden lankalaatikkosääntöni toteutuu. Mutta jos tilanne on uutena vuotena lähellä plusmiinusnollaa, olen tyytyväinen.

Mitä haluaisin saada valmiiksi vielä tämän vuoden aikana?
- Slow line(saa aika ahkerasti neuloa)
- CAL-peitto(saa aika ahkerasti virkata)

Tossapa ne taisi olla? En ole noita paloja jaksanut virkata, mutta voisin ottaa tavoitteeksi virkata ne ja koota peiton ja käyttää siihen kaikki Novitan Tennesseet. Se olisikin hieno päätös kuluneelle vuodelle.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kiire.

Ensi viikko on kiireisin viikko koko syyslukukautena: minulla on kaksi tenttiä ja kurssityön esittely. Huh huh. Sen jälkeen on viikko aikaa lukea viimeiseen tenttiin ja sitten pääsee Suomeen. Lentoliput on jo ostettu! Kotona saa sitten kirjoittaa kurssityötä(ellei se siihen mennessä ole valmis) ja kirjoittaa kandia. Jota en ole ehtinyt tehdä.

Mutta siinä siis selitys siihen, miksi marraskuussakin on hiljaista. Ehkä joulukuussa ehtii kirjoittamaan enemmän, ehkä ei. Elämä on.

Odotan kuitenkin kevättä. Olen katsonut, että monta mielenkiintoista kurssia olisi tarjolla. Ja näistä kursseista olisi hyötyä työelämässäkin. Odotan sitä, että alkaa olla valoisampaa ja kuvien ottaminen olisi helpompaa.

Olen halunnut kirjoittaa väreistä, mutta kuvaaminen ei ole onnistunut, joten se saa jäädä. En enää muista edes, mitä halusin kirjoittaa.

Aloitin ikuisuusprojektin. Ehkä joskus kerron siitä enemmän. Sen verran kerron, että se tyhjentää jämälankavarastoa aika tehokkaasti(vaikka se ei kovin suuri olekaan).

Minulla on hirveästi neule- ja ompeluideoita, mutta ei aikaa(tai lankaa niihin neuleideoihin). Ompeluideoita aion toteuttaa sitten joululomalla. Minä haluaisin kauniita mekkoja vaatekaappiini, mutta ei minun kropalleni sellaisia kaupoista löydy(no, kaksi on löytynyt, mutta toinen on kesämekko ja toinen juhlamekko). Semmoisia arkimekkoja. Pitää siis ite ommella.

Oli minulla jotain muutakin, mutta unohdin.

Tää oli tällainen hajanaisia ajatuksia -postaus. Halusin vain kertoa, mitä olen tehnyt ja miettinyt. Vaate- ja tyyliasioita enimmäkseen. Pinterest on ollut hyvä työkalu oman tyylin pohtimisessa. Kun kerää kuvia, joissa on vaatteita joista pitää ja joita haluaisi käyttää, niin näkee, mitä kannattaa kaupasta hakea. Tai minkälaisia vaatteita kannattaisi itselleen valmistaa.

Niin. Marraskuussa olen myös ostanut lankaa.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Mara

Päätin heinä-elokuussa osallistua Ravelryn Lankalaatikon Knit Club KAL/CAL:iin. Pääperiaatteena oli se, että jokaisella on valikoituna oman lankavaraston lankoja yhdistettynä ohjeisiin ja sitten joka kuussa valitaan jokin niistä ja neulotaan/virkataan. No, Räveltämön tapaan, jokainen on tehnyt omat sääntönsä. Ja ihan hyvä niin. Hauskaa on ollut.

Elokuun projektina minulla oli Mara-huivi, jonka sain valmiiksi elokuussa. Pidin ohjeesta ja huivimalli on helppo, mutta lankamäärän kanssa tuli hieman ongelmia. Lankamenekkiä oli vaikea arvioida ja olisin tarvinnut enemmän tuohon röyhelöosuuteen. Ei se suureksi ongelmaksi muodostunut: neuloin vaan kapeamman röyhelön.

Mara

Malli: Mara
Suunnittelija: Madelinetosh
Lanka: Handu Alpakkasilkki
Menekki: 2 vyyhtiä
Puikot: 5 mm
Fiilis: Ihana!

Tosin koko huivin ihanuus taitaa perustua tuohon lankaan. Handun Alpakkasilkkilanka on aivan ihana! Niin pehmeä ja niin kauniin värinen. Voi että jos tästä langasta sais joskus neuletakin, niin olisin onnellinen. Rahakkaampia päiviä odotellessa.

Mara

Ihan vinkkinä jos joku tämän huivin neuloo: kannattaa varata reunusröyhelöä varten reippaasti lankaa. Se ohjeessa mainittu kolme vyyhtiä, joista yksi kokonaan reunukseen, ei ole liioittelua. Reunus vie lankaa. Paljon.

Tähän huiviin kääriydyn sitten, kun tulee kylmä. Vielä ei ole tarpeeksi kylmä. Ajatelkaa, on jo marraskuu ja minulla on ulkona kesätakki päällä!

Olen ollut viime aikoina inspiraatio tuulella. Ei oikein tiedä mitä neulois tai mihin keskittyis. No, tällä hetkellä neulon myssyä. Sitten neulon taas neuletakkia. Ja ehkä jotain muutakin.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Atelier & Peasy.

Tällä kertaa päätin postata kaksi neuletakkia kerralla. Kummankin neuletakkimallin suunnittelija on Heidi Kirrmaier, joten hyvin sopivat samaan kirjoitukseen.

Kuten on varmaan selväksi tullut, Veera Välimäki on yksi lempisuunnittelijoistani. Heidi Kirrmaier on toinen. Hänen suunnittelemissään vaatteissa on sitä kaipaamaani yksinkertaisuutta ja vähäeleisyyttä, mutta aina mallissa on jokin juju. Ohjeet ovat huolella laadittuja ja niissä on varaa muuttaa mallia omanlaisekseen. Etenkin Atelierissä: siinä on niin helppo versio kuin vaikeampi mutta siistimpi versio.

Atelier

Ohje: Atelier
Suunnittelija: Heidi Kirrmaier
Koko: M1
Lanka: Drops Alpaca
Menekki: 7 kerää ja rapiat
Puikot: 3 mm
Fiilis: Vihdoinkin valmis! Oi mikä väri!

Aloitin neulomaan Atelieria huhtikuun alussa(!). Neule oli tauolla useaan otteeseen ja siksi valmistuminen venyi lokakuuhun asti. Tosiasiassa tähän olisi mennyt vain kuukausi, jos olisin aloittanut neulomaan pitsiaddeilla knitpron sijaan. Alussa laitoin takkuamisen alpakkalangan syyksi, mutta ne puikot olivatkin se ongelma. Kun elokuussa vaihdoin työhön pitsiaddit, neulominen on ollut kivaa. Siksipä Alpaca saa paikan lankavarastossani. Se on nimittäin lämmin lanka, jossa on upeat värit ja se ei kutita.

Atelier

Niin ja tätä neuletta ei ole sitten pingoitettu. Minulla ei ole paikkaa, jossa voisin sen pingottaa. Ihan hyvin se noinkin menee. Lisäksi tein lukemattoman määrän virheitä neuloassani ja toisessa etukappaleessa on 10 silmukkaa enemmän kuin toisessa... Ja tuo "vyörätönauha" on sellaiset 10 cm alempana kuin pitäisi, koska unohdin tehdä sen ja en halunnut purkaa. Lohduttaudun sillä, että kaunis väri vie huomion pois virheiltä.

Niin ja neuloin sen helpon version. Pitää joku päivä tehä se vaikeampi jostain merinolangasta.

Peasy

Malli: Peasy
Suunnittelija: Heidi Kirrmaier
Koko: M
Lanka: BC Garn Semilla DK
Menekki: 7 kerää ja rapiat
Puikot: 3 mm
Fiilis: Tää on sellainen kääriytymistakki, kun on kylmä ja haluaa peittää vartalonsa.

Kuvista ehkä näkyy, että neuletakki on hieman iso. En tiedä miksi vartalo-osasto tuli sen kokoinen, että vauvamahakin mahtuisi sen alle tarvittaessa. Etenkin kun selkä ja hihat ovat sopivan kokoiset. No, eipähän kiristä. Väri on upea ja lanka pehmoinen. Neuletakki oli kuukauden ajan erittäin ahkerassa käytössä ja kesti sen hyvin. Vähän nyppyyntymiä on, mutta ei niin paljon, kuin odotin. Leveyttä on saattanut takkiin tulla lisää käytön seurauksena. Lisäksi nuo etuliehukkeet on mielenkiintoisesti venähtäneet.

Peasy

Pitää varmaan ottaa huomioon myös se, että kummankin neuleen neulomisen aloituksen jälkeen olen laihtunut reippaasti, joten Peasyn tapauksessa ei ole ihme, jos se on vähän iso.

Olen kuitenkin tyytyväinen. Minulla on kaksi nättiä neuletakkia, joita voin käyttää. Ja mielummin ne on hieman isoja kuin liian pieniä.

Ps. Kuvat otimme eilen puistossa, jossa on yleensä paljon pupuja.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Japanin opiskelua.

Keskiviikkona saapui odotettu paketti Japanista: kaksi käsityökirjaa virkistämään arkea. Pelkäsin jo, että paketti oli kadonnut matkalla, koska viikon sijaan kirjat matkasivat tänne kaksi viikkoa. Syykin viivästykseen selvisi: paketti oli kiertänyt Hong Kongin kautta ja olivat siellä todenneet, että postikulut on maksettu, paketti voi jatkaa matkaansa. Mielenkiintoista.

DSC00207

Itseasiassa vuosi sitten lähes samana päivänä tilasin tuosta verkkokaupasta kaksi käsityökirjaa. Silloin tosin meni vain se viikko matkassa. Silloin meinasin tilata tuon vasemmanpuoleisen kirjan, mutta en sitten tilannut. Jokin aika sitten sen jälkeen kirja myytiin ja minua harmitti. Syyskuun ekana päivänä tuli kirja takaisin myyntiin. Ja syyskuun 26. päivä lähti tilaus.

Vasemmanpuolimmainen kirja on neule-/virkkauskirja ja oikeanpuoleinen vaatteiden tuunauskirja. Tai oikeastaan oikeanpuoleinen ei ole kirja vaan mook: kirjan ja lehden risteytys(tämän opin Pellavahelma-blogista. Kaikkea ne keksii.). Olen kumpaankin ostokseeni tyytyväinen. Näistä riittää iloa pitkäksi aikaa.

Etenkin näiden kirjojen avulla saan harjoiteltua hiraganojen tunnistusta. Tuntuu, että ne ei millään jää päähän. Nyt tunnistan ainakin kolme merkkiä: a, no ja shi. Ne on helpoimmasta päästä. Mutta sitten on ne, joissa on viivaa sinne sun tänne. *syvä huokaus*

No kuitenkin keskiviikkona huomasin, että vasemmanpuoleisen kirjan nimessä on tuttuja merkkejä. Sen sijaan, että olisin mennyt nukkumaan, otin esille hiraganalistan ja rupesin selvittämään mitä siinä lukee.

te a mi ni shi to
so de tsu ke na shi no ku tsu ro gi

Ja sitten joku kanji.

Valitettavasti tällä hetkellä käännös jää merkkien muuttamiseen länsimaiseen kirjoitustapaan. Sen tiedän, että te ami tarkoittaa neulomista(ami on neuloa/neulos ja te tarkoittaa jonkin tekemistä). Ni, de ja no ovat partikkeleita. So tarkoittaa vaatetusta. Kutsu tarkoittaa kenkiä(tosin miten se tähän liittyy?). Sen sijaan muuten kääntäminen ei onnistunut, koska nettisanakirjoja ei ole tehty neulojalle. Tiesittekö esimerkiksi, että nashi on japanilainen päärynä? Ja shitolle ehdotettiin käännökseksi vihreää paprikaa... Kaupassa oli laitettu kirjan nimeksi Handmade knit clothes, joten mennään sillä.

Kävin etsimässä pari linkkiä avuksi ohjeiden tulkinnassa. Sieltä löysin tuon ami:n käännöksenkin. Ei se vaikeaa ole. Vaikeinta taitaa olla se, että minun pitää muokata ohjeita isommaksi. Turha kuvitellakaan, että mulle mahtuis joku vaate, jonka rinnaympärys on 84 cm. Ehei. No ehkä jos se olis neuletakki, jota en koskaan pitäisi kiinni. Mutta kuka mitään sellaisella tekee?

Ohjeet ovat kivoja. Semmoisia kerrospukeutumisneuleita: boleroita, pieniä neuletakkeja, hassuja liivejä ja huiveja. On myös ponchon ohje. Kaikki ohjeet on tehty ohuille langoille; fingering-, sport- ja dk-vahvuisille. Eli just passeli minulle, joka ei hirveämmin valita paksummista langoista. Olen tähän kuvannut ne neuleet, joiden takia kirjan ostin. Onneksi muutkin neuleet ovat mielenkiintoisia: esimerkiksi kukkareunakoristeinen jakku ja ponchon ja liivin risteytys. Kotoa löytyisi lankaa, joten en ryntää kauppaan ostamaan lisää. Odotan sen sijaan joululomaa.

DSC00210

DSC00211

DSC00212

Olen nyt monen kappaleen verran selostanut tuosta ekasta kirjasta, mutta entäs se toinen? Spoon handmade book on täynnä ohjeita siihen, miten tavallisista vaatteista saa söpöjä ja tyttömäisiä. Jos minulla olisi ompelukone, mun kangasvarasto(kyllä, minulla on sellainenkin) ja kirjomislangat, olisin varmaan jo tuunannut ekan vaatteen valmiiksi. Mutta koska olen täällä ja tarvikkeet siellä, niin jätän hypettämisen ensi kesälle. Tässä on kuitenkin pari esimerkkiä ohjeista:

DSC00208

DSC00209

Sitten lopuksi kysymys: miksi mallilla on näin nyrpeä ilme?

DSC00214

(Vissiin kirjassa oli jokin tarina, mutta multa meni ohi, mikä meni mönkään. Seuraavalla sivulla jo mallia hymyilyttää.)

Ps. Jotenkin sekavan oloinen teksti tuli, mutta ehkä joku saa siitä selvää?

maanantai 10. lokakuuta 2011

Koska elämä on liian lyhyt inhottavan langan neulomiseen.

Olen tässä viime päivät tuskaillut, eiliseen asti. Elokuussa Prisman lankahyllyllä kauniit värit sokaisivat minut ja minä ostin Novitan Rose Mohairia. Syyskuussa aloitin raidallisen neuletakin langoista ja mitä voin sanoa - Rose Mohair on aivan kauhea lanka. Kauheaa neulottavaa ja kauhean muovisen tuntuinen. Ainoa asia yhteinen asia oikean mohairlangan kanssa on pörröisyys ja että niitä haituvia löytyy joka paikasta. Joten ehkäpä tästä lähtien tajuan vältellä tätä kyseistä lankaa. Mielenkiintoista tosin on se, että kesällä 2009 ostamani Rose Mohair on vähemmän muovista. Muistaakseni.

Sitten tohon otsikkoon. Olen menettänyt melkein neulomisen ilon tuota neuletakkia kutoessani. Kunnes eilen päätin, että olkoot. Elämästä pitää nauttia. Minä neulon mielummin jotain kivaa oikeasta villalangasta, kun yritän saaha ton valmiiksi. Ehkäpä minulle tulee jossain vaiheessa tylsä hetki ja voin tehä neuletakin loppuun. Ehkä.

Onni on äiti, joka laittoi tyttärelleen laatikollisen lankaa(oli siellä laatikossa myös lehtiä, välikausitakit ja karkkia). Kaikki on ihan mun varastosta, siitä joka jäi Suomeen.

Yarn

(osasin näköjään ottaa yhen kuvan ja sekin on epätarkka)

Lisäksi onni on (toinen) keskeneräinen neuletakki ihkulangasta(Drops Alpaca), jonka otin perjantaina esiin ja tällä viikolla se varmaan valmistuu. Olen menossa helman loppupuolella taskuissa. Helman jälkeen tarttee vaan neuloa taskun pohjat ja päätellä langanpäät. Sitten on lämpöinen neuletakki valmis.

Eilen aloitin neulomaan mielenkiintoista huivimallia Handun PukkIlusta(kuvassa petroolin värinen vyyhti). Saa tarkkaan miettiä, että mitä neuloo. Yritin tänään ottaa kuvaa huivin aloituksesta, mutta kamera ei ollut yhteistyöhaluinen. Joten kuvaa ja selitystä tulee vasta sitten, kun huivi on valmis.

Ihanaa lankaa on kiva neuloa.

Ps. Mitä sitten tapahtuu inhottavalle langalle? No, niistä virkataan palapeiton paloja ja paloista kootaan jotain. Torkkupeitto?

perjantai 7. lokakuuta 2011

Blackcurrant Shawl II.

Seuraavana esittelyssä on kesäkuussa valmistunut pikkuhuivi. Oliko se nyt niin, että kesäkuussa tuli Handun sukkalankakerhon toinen paketti. Paketissa ollut vyyhti oli sen verran nätti, että päätin neuloa sen huiviksi. Ehkä se meni näin. Ei voi muistaa enää. (voisin kertoa, että kaikista sukkalankakerhon langoista tulee huivi...)

Tää olis sitten kolmas Veera-huivi putkeen. Minulla olis neljäski, mutta en kerinny kuvata sitä ennen lähtöä.

004

Malli: Blackcurrant Shawl
Suunnittelija: Veera Välimäki
Lanka: Handu Merino-silkkisukkis
Menekki: Meni koko vyyhti, 4 grammaa jäi jäljelle.
Puikot: 4 mm
Fiilis: Ihana!

Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Langan väri on aivan uskomattoman ihana ja lanka on todella pehmeää. Blackcurrant on tosi kiva malli: olen neulonut tän jo kolmesti. Eka oli Rowanin Felted Tweedistä, toinen tää Handun langasta ja kolmas Sandnes Garnin Alpakasta(tästä ei siis ole kuvaa ja huivi meni äidille). Voisin neuloa vielä neljännenkin.

005

Tää jäi kanssa kotiin odottamaan tulevia käyttöaikoja. Eiköhän niitä tule.

Mitähän mää seuraavaksi keksisin? Pitää varmaan katsoa Räveltämöstä, mistä projektista puuttuu kuva ja sitten kuva-arkistosta onko siellä kuvaa. Kuvattomia on aika monta.

Ps. Täällä on tähän mennessä ollut lämmintä, mutta ei ole enää. Hyr. Kauheen kylmä tuuli. No, voinpahan vihdoin kietoa huivin kaulaan ilman, että tulee hiki.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Stripe Study Shawl.

Huhtikuussa oli Ilun faniryhmässä Huhtikuun huivit KAL, johon minä neuloin Veeran Stripe Study Shawlin. Huivin sain valmiiksi jo huhtikuussa ja jaksoin kuvata sen vasta heinäkuussa(!). Ja nyt syyskuun lopussa sain aikaiseksi blogata asiasta.

026

Nimi: Watercolour
Malli: Stripe Study Shawl
Suunnittelija: Veera Välimäki
Lanka: Handun Talvispesiaali
Menekki: aikalailla kaikki kolme vyyhtiä meni, ahin pikkaiset kerät jäi jäljelle
Puikot: 4 mm
Fiilis: Ihana! Tähän kääriydyn sitten talvella.

029

Kuten kuvasta näkee, tällä huivilla on kokoa. Nimesin huivin Watercolouriksi eli Vesiväriksi, koska vyyhtien värivaihtelut muistuttavat vesivärimaalausta. Niin nerokkaita Ilun värjäykset ovat.

Tää huivi jäi Suomeen talteen. Käytän sitä sitten joululomalla. Tän mallin voisi toteuttaa joskus uudestaan hieman eritavalla(en keksinyt miten sen selittäisin).

-------

Muutoksia blogin saralla. Sain tietää, että kaikki eivät pysty kommentoimaan blogiani. Hämmenystä lisäsi se, että blogia ei voinut anonyymisti kommentoida. En muista laittaneeni sellaista vaihtoehtoa, mutta no, mistäs mää muistan mitä joskus vuoden 2010 alussa mietin. Kommentointisysteemin vaihdoin ponnahdusikkunaan, joten ehkä nyt asiat luistaa vähän paremmin. Ja sitten, älkää te hämmentykö, jos ulkoasu muuttuu yhtäkkiä. Olen jo pitkään halunnut muuttaa sitä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Joten joskus saatan äkillisen inspiraation(=en jaksa opiskella) myötä muuttaa sen.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Tunnustus.

Olen kerinnyt blogata jo aika kauan ennen kuin sain yhtään tunnustusta. Siksipä viime keskiviikkona hymyilytti. Tunnustus tuli juuri oikeaan aikaan, koska olin juuri purkamassa viimeisen kuukauden neuletyötä, Breezy-villatakkia. Joskus ei vaan onnistu.

Kiitos siis Mirm:lle!


Tunnustuksen saajan pitää kiittää tunnustuksen antajaa, antaa tunnustus 8 bloggaajalle ja kertoa 8 asiaa itsestään, joita ei ole aiemmin kertonut.

Kiitos tuli jo, seuraavaksi asiat, joita en ole ainakaan blogin puolella kertonut:

1. Kuuntelen salaa eurodancebiisejä. Kuten tätä(tää toivoo että video näkyy myös Suomessa). Tykkään tuosta videosta, koska..
2. One Piece on mun lemppari anime että manga!
3. Viikon parhaat päivät ovat keskiviikko ja sunnuntai, koska silloin tulee uusimmat chapterit ja episodit.
4. Aloitin pari viikkoa sitten japanin opiskelun.
5. Kesällä innostuin morityttöjen tyylistä. Voisin joskus kirjoittaa aiheesta, jos jotakuta kiinnostaa(saatan kirjoittaa joka tapauksessa).
6. En kestä enää juuri lainkaan mitään hajusteita. Ainoastaan Body Shopin suihkugeelin tuoksu on siedettävä. Roskiin meni kaikki kalliit hajuvedet.
7. Oulussa en jaksanut silittää, vaikka oli silitysrauta. Nyt kun haluisin silittää vaatteita, minulla ei ole silitysrautaa!
8. Leikittiin lapsena veljen kanssa niin barbeilla kuin actionfiguureilla. Jälkimmäisillä oli kivempi leikkiä.

Sitten se vaikein eli tunnustusten jakaminen. Yritin miettiä sellaisia, joille tätä ei ole vielä tullut ja joille voisi sen myöntää(oikeastaan koko lukulistalle, mutta se oliski pitkä lista).

Little Miss
Virkattu lintu
Outo lintu linnassa
harmaata arkea
Lisäyksiä
Herkku ja Koukku
Mekkotehdas

Herkulla ja Koukulla on tosin useampi bloggaaja, mutta blogissa on niin herkullisia ruokaohjeita että! Siksi ei ehkä haittaa, että tossa on vaan seittämän blogia. En tiiä mihin se kahdeksas katosi.

Mää jatkan odottelua, josko toi uusin OP:n episodi lataantuis ja jatkan myssyn neulomista. Ensi viikolla äiti lähettää selviytymispaketin, josta löytyy niin lankoja, salmiakkia, lukemista että ne talvitakit, jotka eivät mahtuneet matkalaukkuun.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Lempihuivi.

No jospa alkaisin esittelemään valmistuneita töitä. En aloitakaan vanhimmasta(tosin siitä ei olekaan kuvia) vaan viime aikoina eniten käytetty huivi, josta on tullut lemppari.

Different Lines

Malli: Different Lines
Suunnittelija: Veera Välimäki
Lanka: Viime vuoden Oulun käsityömessuilta ostettu merinosilkkilanka
Menekki: 200 grammaa
Puikot: 4 mm
Fiilis: Tykkään ♥.

Tän neulomiseen meni vain viikko. Ohje on tosi yksinkertainen, mutta koukuttava. Joku päivä täytyy tehdä näitä lisää: yksi pitsilangan, toinen worstedista(talvihuivi). Malliltaan huivi on hassu, mutta jostain syystä käytännöllinen. Sen saa niin kiedottua kaulan ympärille kuin aseteltua nätistä harteille. Voisin lisäksi todeta, että tää malli taitaa olla ihanteellinen kerän jämien tuhoamiseen: alun raitoihin pienet kerät ja lopun pidempiin raitoihin isommat kerät.

Ainoastaan puikot olisivat voineet olla isommat: 4,5 mm olisivat sopineet tälle paksummalle langalle(300m/100gr) paremmin. Huivi on hieman tiivis minun makuuni, mutta eipä se ole haitannut. Tiivia neulepinta on ihan hyväksi Saksan puuskaisessa tuulessa.

Different Lines

(Elmokki halusi kuvaan mukaan.)

Veeran raitahuivit nostivat oikean buumin viime kesänä. Enkä yhtään ihmettele: tätä ja Stripe Study Shawlia on ollut mukava neuloa. Ehkä seuraavaksi esittelen sen ensiksi valmistuneen raitahuivin(joka jäi kotiin odottelemaan Suomen talvipakkasia)?

tiistai 6. syyskuuta 2011

Niin se aika vaan kulkee, nyt on kulunut jo viikko edellisestä postauksesta. Viikko tuntuu ikuisuudelta. Niin paljon on tapahtunut. Nyt on kaikki huoneet täynnä. Täällä siis asuu 8+1 opiskelijaa(toi yksi on sellainen mysteerimies, se asuu toisen tyypin kanssa samassa huoneessa(?)). Kämppikset ovat onneksi mukavia ja ollaan kaikki tuota mysteerimiestä lukuunottamatta siistejä ihmisiä. Harmi vaan, että täällä ennen asuneet eivät olleet siistejä ja jättivät meille tämä sottaisen asunnon. Esimerkiksi keittiön ylähyllyillä on kattila, jossa asustaa matoja. Nam.

Tänään on viimeinen vapaapäivä ennen luentojen alkamista. Joten ohjelmassa on pyykin pesemistä, kesäkurssin viimeistelyä ja kävelyä ulkona raikkaassa syysilmassa(tai no, enemmän se vastaa loppukesäilmaa Suomessa kuin syysilmaa).

Lopuksi niitä kuvia. Tässä olisi muutama randomkuva viime viikoilta.

Hienosti parkkeerattu:
DSC00141

Rakennustaidetta:
DSC00140

DSC00134

DSC00114

Näkymä ikkunastani:
DSC00115

Asuntolan naapurissa on vankila...:
DSC00132

tiistai 30. elokuuta 2011

Grüsses aus Deutschland!

Halusin otsikon avulla ilmoittaa, että olemme kotiutuneet Saksaan. Niin pitkä aika on kulunut edellisestä postauksesta. Olen nyt viikon ajan asunut pienessä soluhuoneessani, puoliso taasen toisella puolella käytävää omassa huoneessaan, ja muut asunnon huoneet jaamme kuuden muun ihmisen kanssa. Tilanteessa on ollut sulattelemista, mutta eiköhän se tästä.

En nyt tiedä, onko otsikko ihan oikeaoppista saksaa. Ainakin tuossa ekassa sanassa pitäisi olla es-tset ss:n sijaan, mutta en ole keksinyt miten sen saisin tällä läppärin näppäimistöllä. Olkoot. Ehkäpä viesti menee perille?

Elämä vei siis mennessään. Kuvia minulta löytyy, niin valmiista neuletöistä kuin muustakin. En ole niitä vain ehtinyt postaamaan. Pikku hiljaa pitää ruveta postaamaan, kun minulla on nyt aikaa(ehkä). En ota paljoa kursseja täällä ollessani, koska viimeiset kaksi vuotta olen puurtanut itseni lähes loppuun. Nyt on aika ottaa rennommin.

Eeva on pukenut oman stressinsä hyvin postaukseensa ja samanlaisiin ajatuksiin olen minäkin tämän kesän aikana herännyt. Olen muistellut sitä aikaa, kun olin lukiossa. Silloin luin kirjoja, piirsin ja tein käsitöitä(=ompelin ja virkkasin). Kävelin pitkiä lenkkejä. Olin onnellinen. Jostain syystä yliopisto sysäsi kaiken kivan pois opiskelun tieltä ja vapaa-ajan täyttikin pänttääminen ja tietokoneen näytön tuijottelu.

Nyt olen alkanut palauttaa takaisin vanhoja harrastuksia. Ensin kävelyt ulkona raikkaassa ilmassa. Sitten kirjojen lukeminen. Nyt olen melkein saanut romaanin luettua loppuun asti. Viimeksi näin oli lukiossa!(mä en laske Twiligt-kirjoja romaaneiksi oikeastaan, koska niitä lukiessa ei tarttee ajatella eivätkä ne loppujen lopuksi aiheuta kovin syvällisiä ajatuksia. Pahoittelut. Pidin minä niistä, mutta en lukisi uudestaan. Hyvän kirjan merkki on se, että sen voi lukea uudestaan ja uudestaan ja siitä löytää uusia asioita).

Sitten on vuorossa piirtäminen. Muistin, että lapsena halusin olla isona taiteilija. Jossain vaiheessa kävi ilmi, ettei tämä ollut toivottu ammatti(tälle oli syynsä ja hyvä sellainen) ja päädyin tälle tielle. Nyt kuitenkin, opintojen lopussa mietin, että ehkä sittenkin voisin hakea ja opiskella itelleni graafikon paperit. Se tukisi minun nykyistä opinalaani ja saisin paremmin töitä. Joten piirtämistä harjoittelemaan kaiken varulta, jos vaikka uskaltaisin.

Sitten lopuksi tunnustetaan se, mitä kaikkein eniten kaipasin lukioajoilta: uuden kielen oppiminen. Olen rakastanut japanin kieltä jo jonkin aikaa ja nyt rohkaistuin: ilmoitin itseni japanin alkeiskurssille. Oulun yliopistossa ei kursseille koskaan mahtunut(eikä ollut aikaa), mutta täällä sain paikan, vaikka ilmoittautuminen alkoi jo eilen.

Minua jännittää. Olisipa jo 15. syyskuuta.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kesän väri.

Toisin kuin meinasin, ei ole juuri tullut kirjoiteltua. Vaikka asiaa olis ollu. No, korjataan tänään asia toiseksi ja kolmanneksi uusimmalla aiheella(uusin tuli tänään tuliaismuodossa).

Joskus keskiviikkona(?) sain kuulla uudesta Mystery KAL -huivista, jonka on suunnitellut Stephen West. En yleensä innostu mysteerihuiveista, mutta tällä kertaa päätin tehdä poikkeuksen, koska Westin suunnittelemat huivit ovat hienoja(ainakin tähän asti). Meinasin kuitenkin ensin jättää osallistumatta, koska ajattelin, ettei minulta löydy huiviin sopivia lankoja: huiviin kun tarvitaan kolme eriväristä lankaa. Lankaa minulta toki löytyy, mutta toisiinsa sopivia ei(no ei sillä tavalla kuin halusin, harmonisia olisi kyllä ollut).

Sitten muistin, että minulla on Dropsin Alpacaa kahdessa värissä ja olen halunnut jo pitkään neuloa niistä jonkinlaisen (raita)huivin. Seuraavaksi tuli tieto siitä, kuinka paljon värejä tarvittiin, tajusin, että tarvitsen vain yhden kerän sitä kolmatta väriä. Päätin siis osallistua mysteerineulontaan.

Perjantaina kävin Lumoavassa langassa. Alunperin suunnittelin violettia kolmanneksi väriksi, mutta kuinkas kävikään?

Colors for Mystery Shawl

Ostin limen väristä alpakkaa. Nuo kolme väriä, pinkki, lime ja harmaa, muodostavat yhdessä aivan ihanan pirtsakan kombon. Just sellaisen kuin halusin. Nam. Tulee oikea syksyn piristys -huivi.

Limen värinen alpakka onkin yllättäen niin kiva, että tekisi mieli ostaa villatakillien. Siitä tulisi oiva Vitamin D -neuletakki. Koska niin yllättävää kuin se onkin, lime sopii minulle.

Sitten se kolmanneksi uusin asia on uusi kamera, jolla tuo kuva on otettu. Pyysin isältäni lahjaksi pientä digikameraa, koska en uskalla ottaa järkkäriä mukaan Saksaan(ja se on iso mukana raahattava). No, isä sanoi harkitsevansa asiaa. Kolme viikkoa sitten hän kysyi, kelpaako mulle samanlainen kamera kuin hänellä itsellään on. Kelpasi ja nyt on minulla uusi kamera, joka mahtuu mukaan laukkuun tai takin taskuun. Tää on todella pieni, mutta todella hyvä. Nyt voin tallentaa Saksan reissun kaikki hetket, jos haluan.

Sitten takaisin neulomisiin. Olen neulonut todella ahkerasti, että saan neuletakit valmiiksi ennen lähtöä. Nyt on päälle kuukausi vielä aikaa neuloa. Peasy on lähestyy valmista: puuttuu enää helmasta viitisen senttiä, toinen hiha(piti kokeilla paljon lankaa menee hihaan), kaulus ja nappilistat. Sit se on valmis. Atelier odottaa vuoroaan, mutta siitä puuttuukin enää helma.

Niin paljon vielä tekemistä ja niin vähän aikaa! Kohta maisemat muuttuu aikalailla. Alkaa jo pikkuhiljaa jännittämään.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Helteen jälkeen.

Viime viikolla oli tuskastuttavan kuuma. Opiskelemaan en pystynyt kuin alkuviikosta. Nyt kun on viileämpää ja voisin opiskella, olen kuumeessa. Se siitä kirimisestä. Toivottavasti kipeä olo menee pian ohi, koska ensi maanantaihin mennessä pitää palauttaa kandin lähdeluettelo selityksineen siitä, miten lähteet sopivat työhöni. Lähteet ovat kahdesta eri paikasta. Toisen lähdepuolen olen jo käynyt läpi ja valinnut itselle sopivat, nyt pitäisi toinen julkaisufoorumi käydä läpi.

Mutta on tympeää olla sairas! En jaksaisi tehdä oikein mitään. Mutta jaksoinpa sen verran, että vastasin vihdoinkin kommentteihin ja kirjoitan uuden postauksen.

Tässä olisi teille kauniita lankakuvia. Ekassa kuvassa on toukokuun Handun sukkalankakerhon paketti, toisessa Handun luomuhuivilankavyyhti(ihanan värinen, tästä aloitin jo pitsihuivin) ja kolmannenssa kokoelma Handun lankoja. Kaksi muuta on viime vuoden ostoksia.

P6071266

P6071262

P6071271

Valmiita töitäkin on vino pino, mutta en ole niitä vielä kuvannut. Ei hirveemmin huvittanut 30 asteen helteessä laittaa villatakkia päälle tai kietoutua syyshuiviin. Kunhan tästä parannun, niin sitten varmaan kuvaan valmiita töitä.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Lempiväripeitto I.

Kuten moni muukin bloggaaja, minulla on ollut ongelmia bloggerin kanssa. En ole pystynyt kommentoimaan laisinkaan sen jälkeen, kun ongelma ilmeni. En edelleenkään pysty kommentoimaan. Se on ollut harmi: minä harvoin kommentoin, mutta tällä viikolla olisin voinut joka päivä kommentoida toisten postauksia. Paitsi että oho hups blogger ei päästä kommentoimaan. Siksi blogi on ollut hiljaa. Ja myös siksi, että olen ollut ahkera virkkaaja ja neuloja.

Sain Lempiväripeitto I valmiiksi viime tiistaina. Palojen virkkaamisen aloitin tammikuun alussa, isot palat olivat valmiita huhtikuun alussa ja viimeinen pieni pala taisi valmistua joko viime sunnuntaina tai maanantaina. Nyt toukokuun puolella alkoi jo palojen virkkaaminen väsyttää, joten otin käyttöön vanhan kikan: aloin yhdistää paloja toisiinsa. Peitto tulikin valmiiksi suhteellisen nopsasti.

P5251252

Peitosta tuli iso. Novitan Seiskaveikkaa meni siihen yli puolitoista kiloa! Kaikki harmaat, pinkit ja punaiset kerät tuli virkattua. Koska lanka olisi loppunut kesken, otin mukaan vielä keltaista Seiskaveikkaa. Palat yhdistin kammovärisellä neonkeltaisella Seiskaveikalla, jota sitäkin meni yli kerä! Yllättäen neonkeltainen piristi muuten liian harmaata peittoa.

P5251259

Peitosta tuli nätti. Lankakaapissakin huomaa, että puolitoista kiloa on kadonnut. Seuraavan puolentoista kilon peiton langat(Seiskaveikkaa yhtälailla) odottavat nätisti korissaan, että alkaisin virkata niitä. Peiton nimeksi tulee Lempiväripeitto II. Sen peiton jälkeen Seiskaveikkaa riittää vielä yhteen peittoon, joka onkin neulottu. Sen jälkeen Seiskaveikkaa ei pitäisi olla enää paljoa jäljellä(toivottavasti).

Lempiväripeitto I:sen valmistumisen jälkeen olen neulonut ahkerasti neuletakkia ja sain sen tänään valmiiksi! Jee! Vaikka lankaa on tullutkin ehkä hieman liikaa tässä kuussa, ahkeroinnilla olen saanut kuukauden reilusti miinuksen puolelle. Tässä tämän viikon aikana on ollut paljon kiusauksia ja on ollut vaikea olla tilaamatta mitään, mutta josko sitä jaksaisi olla kiltisti edes kuun loppuun asti.

Minäpä rupean nyt neulomaan raitahuivia kesää varten. Vielä ehtii.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Kuulumisia.

Pitkä hiljaisuus joka toivottavasti loppuu tähän viikkoon. Koska ensi viikosta lähtien olen kesälomalla syyskuun alkuun asti. No, opiskella pitää että sais jotain rahaa, mutta on se kuitenkin loma. Viimeiset neljä kesää olen tehnyt töitä koko kesän ajan.

Mutta koska on kuitenkin tapahtunut paljon, niin kerron tehtyjä käsityöasioita lyhyesti kuvien avulla.

P5111211

Olen virkannut paljon. Peitosta puuttuu enää 15 kelta-harmaata palaa.

P5111245

Purin villapaidantekelettä. Vihdoinkin. Olin niin pettynyt viime joulukuussa, kun lähes valmis villapaita(hihat puuttui) olikin niin suuri, että olisin voinut selkäpuolelle lisätä samanlaisen rintavarustuksen kuin edestäkin löytyy. Ja ei olisi ollut ahdasta. *syvä huokaus* Näistä langoista tulee sitten raidallinen lyhythihainen neuletakki TTS-metodilla.

P5111251

Shoppailin koti-kotona sijaisevassa kangasvarastossani ja löysin kivoja kankaita. Näistä tulee kivoja kesävaatteita(no jos ne kerkii kesäksi).

P5111205

Ostin lankoja lohdutukseksi. Vaikka ei ole töitä tai rahaa, niin on ainakin lämpimät varpaat ensi talvena. Nyt en tartteis enempää lohdutuslankaa, koska ei enää aika riitä kaiken neulomiseen. Paitsi että Dropsin Lima ei ole lohdutuslankaa, vaan siitä on jo tekeillä lämmin villatakki.

Mitä siis pitäisi saada kesän aikana neulottua? 5 neuletakkia, hattu, lapaset, ainakin 2 huivia ja paljon sukkia. Sitten pitää elokuussa suunnitella, mitä lankoja ottaa matkaan Saksaan. Meinasin ruveta enemmän harrastelemaan pitsihuivien neulomista vaihdon aikana, koska a)tarvitaan vain yksi 100 gramman kerä/vyyhti lankaa, b)niiden neulomiseen menee paljon aikaa ja c)minulla ei ole vielä yhtään oikeaa pitsihuivia, vaikka pitsilankaa löytyy.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Punainen arpajaisvoitto.

Minulla ei ole arpajaisonnea. Siksipä on vieläkin mukavempaa, kun voitan jotain.

P4151165

Osallistuin helmikuussa Asarumin blogissa järjestettyyn arvontaan ja maaliskuun alussa sain lukea, että minulla oli arpaonni puolellani! Oi sitä ilon määrää. Perjantaina sain vihdoinkin palkintovyyhtini ja se on niin nätin värinen. Just mun värinen.

Mitähän tuosta raskis neuloa? Pitsihuivin, mutta minkä mallisen? Jätänpä asian hautumaan. Ihailen ja silitän tuota vyyhtiä aina välillä ja kysyn, miksi se haluaa isona tulla. Se ei osaa vielä sanoa.

Sitten muista asioista. Tässä kuussa ei ole vielä yhtään valmista työtä! Hassua. Uskon kuitenkin, että kuun loppuun mennessä valmiina on ainakin neljä työtä: huivi itselle, kuukausittainen virkkauspala, hattu ja ranteenlämmittäjät äidille. Minä olen tehnyt Lempiväripeittoa eteenpäin ja nyt kaikki isot palat on virkattu. Enää olisi 30 kappaletta pieniä paloja. Ehkäpä peitto valmistuu toukokuussa. Siinä olisi sitten noin 1300 grammaa lankaa pois varastosta!

Ps. Tän kuun ainoa lankaostos on 100 grammaa Dropsin Limaa kauluria varten(olisin neulonut kaulurin jo, mutta puikot on varattuina siihen huiviin). Loppukuusta en edes ehdi katsomaan lankakauppoihin päin ja tällä hetkellä en kaipaa lisää lankaa. Minulla on siis mahdollisuus päästä reippaasti miinukselle tässä kuussa. Jee!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Lempikirjoja: Oodi Pitsikirjalle.

Ajattelin esitellä lempi(käsityö)kirjojani täällä blogissa. Lista on tällä hetkellä aika lyhyt: yhteensä neljä kirjaa ovat lempikirjojani. On minulla kirja poikineen tuossa kirjahyllyssä ja lisää toisessa, mutta ylimpiä lemppareitä ovat nuo neljä. Ja ensimmäinen niistä on Pitsikirja.

Pitsikirja

Pitsikirja on kirja pitseistä(yllättävää, eikö vain?). Se kertoo pitsin historiasta, eri pitsityypeistä ja antaa yksinkertaisia ohjeita niin pitsin tekemiseen kuin sen käyttämiseen somistuksena esimerkiksi vaatteissa. Mikään tekniikkakirja tämä ei ole. Se on oikeastaan inspiraatiokirja: Pitsikirja innostaa pitsin tekemiseen ja vaatteiden koristeluun pitsillä; se innostaa tekemään itse. Kuvat ovat erittäin kauniita ja inspiroivia. Ehkä juuri siksi Pitsikirja on lempparini: se inspiroi. Kannattaa lukea myös Pitsikirjablogi. Blogi sai minut tykkäämään entistä enemmän kirjasta(ja pitseistä).

Joten Pitsikirjan inspiroimana kuvasin pienen pitsikokoelmani teille: suurin osa on omittu äidiltä(äiti ei enää ompele, joten ei tarvitse pitsejä) ja osan mummi antoi lahjaksi vuonna miekka ja kirves(olin silloin vielä lukiossa).

Lace collar?

Tästä tulisi kaunis kaulus johonkin herkkään paitaan tai mekkoon.

Lace collar?

Tän mummi on ite virkannut. Nätti.

P4091148

P4091152

P4091156

Sitten lajitelma reunapitsejä. Osan olen aikoinaan tuhlannut ompelutöihin, mutta onneksi en kaikkia. Hyvin riittää hameiden ja mekkojen helmoihin, pussukoiden ja laukkujen koristamiseen.

Koska tartten lisää pitsejä, olen tutkinut lävitse koko kirjahyllyni pitsiohjeiden toivossa. No löysin vähän ohjeita. Tosi vähän. Niinpä minun täytyy tilata toiselta puolen maapalloa kaksi ohjekirjaa(kunhan jaksan ensi viikolla ja joku ei ehdi ennen minua). Lisäksi kiroan ankarasti sitä päivää, kun antikvaariossa tuli vastaan joku Mary Oljen pitsikirjoista ja minä en sitä ostanut, koska "hyi 11€ jostain vanhasta kirjasta on ihan kauheesti". Tyhmä minä. Ehkä pitäisi myös kysyä mummilta, että onko hänellä reunapitsiohjeita.

Pitsi-innostukseni tunnustettuani voidaan odottaa päivää, jolloin kaikissa vaatteissa on somistuksena pitsiä. No ehkä ei, liika on aina liikaa, mutta joihinkin vaatteisiin pitsi tuo sen tarvittavan lisäsäväyksen.

Tykkääkö joku muukin pitseistä?

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Kevään värejä.

No eipä minun tarvinnutkaan pitkään kärvistellä ilman konetta. Eilen tuli viesti, että koneen voi hakea huollosta. Ongelmaksi paljastui ohjelmistovika ja se korjaantui asentamalla käyttöjärjestelmän uudestaan. Eilinen menikin tiedostojen ja ohjelmien uudelleen asentamisessa. Mutta ihanaa, kun tää tuli jo takaisin, kun perjantaina on deadline kahdelle kurssityölle ja ilman omaa konetta ne olisi aika hankala tehdä.

Otin tuossa kuvan, jossa on yhdistettynä kaikenlaista käsitöihin liittyvää asiaa.

P4051127

Keskellä on uusi suomalainen käsityö- ja askartelulehti Kotivinkin 101 ideaa. Lehteä on kehuttu jo useammassa blogissa ja minä liityn kehujien joukkoon. Erittäin positiivinen yllätys ja hyvä aloitus. Odotan innolla syksyn numeroa. Pakko kuitenkin kertoa, että kyseessä ei ole kuitenkaan mikään Vogue Knittingin tapainen lehti, vaan tuo on enemmän ideoita antava kuin konkreettisiä ohjeita. Hyvä minusta. Inspiraatiolehtiä tarvitaan aina.

Sitten riputeltuna lehden ympärille on keskeneräisiä töitä ja uusi lankatuttavuus. Jos lähdetään liikkeelle lehden etureunasta ja liikutaan myötäpäivään. Etureunassa on yksi reunapitsin pätkä erästä Pitsikirjan innoittamaan kauluria varten. Näette tuloksen sitten joskus, kun se on valmis. Saattaa mennä kyllä aika pitkään, mutta ennen Saksaan lähtöä haluaisin saada sen valmiiksi. Seuraavana on Shibui Socksistä sukat ja yksi kerä Sandnes Garnin Lanett-lankaa, josta sen kaulurin neulon ja virkkaan. Nurkassa on uusi lankatuttavuus, Fleece Artistin Trail Socks, jonka ostin kanssaräveltäjältä. Nätti keväinen väri. Sen jälkeen on Dropsin Alpacasta aloitettu Atelier ja Handun kimalteista tulossa oleva huivi.

Ei minulla ainakaan neulomiset lopu!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Valmistuneet, osa 1.

Muistin luvanneeni, että näytän tällä viikkolla osan valmistuneista töistä. Tässäpä on, riisuttuna versiona, syy löytyy lopusta.

P3100990

Malli: Joku, en muista. Viime kuun kuukauden malli? Starbust jotain?
Lanka: Tennessee
Menekki: noin 60 grammaa
Fiilis: Hienoin pala tähän mennessä.

P3161025

Malli: Blackcurrant by Veera Välimäki
Lanka: Rowan Felted Tweed
Menekki: kaksi kerää
Fiilis: Tuli vähän tylsä. Pitäisiköhän kirjoa kauniita kukkia tähän?

P3161033

Malli: Stripes to keep me warm
Lanka: Debbie Bliss Cashmerino dk ja Manos Silk Blend
Menekki: kaksi kerää cashia ja puolikas manosia
Fiilis: Ihana! Piristää ensi talvea.

P3161056

Malli: omasta päästä
Lanka: Nalle Kukkaketo
Menekki: jotain 70 grammaa
Fiilis: tuli ehkä liian pienet

Siinä ei sitten ollut kaikki...

Sitten syy siihen, miksi teen tämän kirjoituksen mahdollisimman lyhyeksi ja en varmaan kirjoittele lainkaan pahimmillaan seuraavan kahden viikon aikana. Veimme perjantaina läppärini huoltoon ja saan sen takaisin joskus. Toivottavasti pian. Olen nyt evakossa pöytäkoneella, mutta en tunne oloani mukavaksi. Kaikki kuvat ja linkit puuttuvat tästä. Koneen näyttö on liian matalalla, en saa penkkiä tarpeeksi lähelle, jotta kirjoittaminen olisi helppoa. Usbipaikka on koneen takana ja kone on suhteellisen painava siirtää. Puoliso käyttää yleensä tätä konetta ja sen huomaa... Läppäri, tulethan takaisin pian!

Minä haluan pohtia blogin kautta lanka-, väri-, ompelu-, pitsi- ja matka-asioita, mutta en jaksa tätä näppistä, joka vaan pahentaa minun lukihäiriötäni(eli kirjoitan, pyyhin, kirjoitan, pyyhin, kirjoitan...). No pitää kirjata ideat ylös ja postata useasti, kun saan koneen takaisin.