tiistai 30. elokuuta 2011

Grüsses aus Deutschland!

Halusin otsikon avulla ilmoittaa, että olemme kotiutuneet Saksaan. Niin pitkä aika on kulunut edellisestä postauksesta. Olen nyt viikon ajan asunut pienessä soluhuoneessani, puoliso taasen toisella puolella käytävää omassa huoneessaan, ja muut asunnon huoneet jaamme kuuden muun ihmisen kanssa. Tilanteessa on ollut sulattelemista, mutta eiköhän se tästä.

En nyt tiedä, onko otsikko ihan oikeaoppista saksaa. Ainakin tuossa ekassa sanassa pitäisi olla es-tset ss:n sijaan, mutta en ole keksinyt miten sen saisin tällä läppärin näppäimistöllä. Olkoot. Ehkäpä viesti menee perille?

Elämä vei siis mennessään. Kuvia minulta löytyy, niin valmiista neuletöistä kuin muustakin. En ole niitä vain ehtinyt postaamaan. Pikku hiljaa pitää ruveta postaamaan, kun minulla on nyt aikaa(ehkä). En ota paljoa kursseja täällä ollessani, koska viimeiset kaksi vuotta olen puurtanut itseni lähes loppuun. Nyt on aika ottaa rennommin.

Eeva on pukenut oman stressinsä hyvin postaukseensa ja samanlaisiin ajatuksiin olen minäkin tämän kesän aikana herännyt. Olen muistellut sitä aikaa, kun olin lukiossa. Silloin luin kirjoja, piirsin ja tein käsitöitä(=ompelin ja virkkasin). Kävelin pitkiä lenkkejä. Olin onnellinen. Jostain syystä yliopisto sysäsi kaiken kivan pois opiskelun tieltä ja vapaa-ajan täyttikin pänttääminen ja tietokoneen näytön tuijottelu.

Nyt olen alkanut palauttaa takaisin vanhoja harrastuksia. Ensin kävelyt ulkona raikkaassa ilmassa. Sitten kirjojen lukeminen. Nyt olen melkein saanut romaanin luettua loppuun asti. Viimeksi näin oli lukiossa!(mä en laske Twiligt-kirjoja romaaneiksi oikeastaan, koska niitä lukiessa ei tarttee ajatella eivätkä ne loppujen lopuksi aiheuta kovin syvällisiä ajatuksia. Pahoittelut. Pidin minä niistä, mutta en lukisi uudestaan. Hyvän kirjan merkki on se, että sen voi lukea uudestaan ja uudestaan ja siitä löytää uusia asioita).

Sitten on vuorossa piirtäminen. Muistin, että lapsena halusin olla isona taiteilija. Jossain vaiheessa kävi ilmi, ettei tämä ollut toivottu ammatti(tälle oli syynsä ja hyvä sellainen) ja päädyin tälle tielle. Nyt kuitenkin, opintojen lopussa mietin, että ehkä sittenkin voisin hakea ja opiskella itelleni graafikon paperit. Se tukisi minun nykyistä opinalaani ja saisin paremmin töitä. Joten piirtämistä harjoittelemaan kaiken varulta, jos vaikka uskaltaisin.

Sitten lopuksi tunnustetaan se, mitä kaikkein eniten kaipasin lukioajoilta: uuden kielen oppiminen. Olen rakastanut japanin kieltä jo jonkin aikaa ja nyt rohkaistuin: ilmoitin itseni japanin alkeiskurssille. Oulun yliopistossa ei kursseille koskaan mahtunut(eikä ollut aikaa), mutta täällä sain paikan, vaikka ilmoittautuminen alkoi jo eilen.

Minua jännittää. Olisipa jo 15. syyskuuta.