keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kesäneuleita....

... minulla harvemmin tulee neulottua. En erityisemmin pidä puuvilla- tai puuvillasekoitelangoista. Niistä on kiva virkata peittoja(heh), mutta neulominen... Yhyh. Samoin kuin en erityisemmin pidä paksujen lankojen neulomisesta. Joskus tuntuu, että olen ainoa, joka ajattelee noin, kunnes eilen julkaistiin uusi Brooklyn Tweedin neulekokoelma, Wool People 3. Ja se on juuri tehty minunlaisilleni neulojille, jotka haluavat vuoden ympäri neuloa villaneuleita.

Jos ette ole vielä kokoelmaa vilkaisseet, sen voi katsoa täältä. Kun blogikirjoitusta selaa alaspäin, löytyy linkki niin pdfään kuin selaimessa selattavaan "lehteen". Kannattaa katsoa, kokoelmasta on tehty kaunis lehti, jossa on niin mukavan kesäinen tunnelma ja neuleet on kuvattu kauniisti.

Kokoelma kohahti ja kovaa. Lisäksi siinä on niitä minun kaipaamiani kauniita neuletakkimalleja, joita olen etsinyt nyt tässä kesäkuun aikana. Olen jo sen verran pitkään neulonut, että osaan kutakuinkin katsoa, sopiiko kaunis ja ihana neulemalli minulle vai ei. Ja että käytänkö niitä neuleita sitten, kun ne valmistuvat. Voisin neuloa kaikki malliston neuleet, mutta ne kaikki eivät sovi minun tyyliini tai kropalle, joten valikoin ne, jotka iskivät lujimpaa ja joita tulisi käytettyä.

Parasta on kuitenkin se, että minulla löytyy omasta varastosta jo langat neuleisiin! Ainakin teoriassa.

Mitä sitten aion neuloa?

Reine: Todella kaunis neuletakki. Tähän on Madelinetoshin merino light just passeli. Olen siitä langasta halunnut neuloa söpön mutta käytännöllisen neuletakin. Ja Reine on juuri sellainen. Tämä malli on lempparini koko mallistosta.

Breckon: Toinen kaunis neuletakkimalli. Voin kuvitella kuinka monta tuntia tämän neulomiseen menisi, mutta olisi se sen arvoista. Tähän ajattelin Handun HarmIlua, joka on hieman paksumpaa fingeringiä ja näin sopisi tämän mallin löysään neuletiheyteen.

Boardwalk: Tää olis tosi kiva ja nätti liivi. Talvisin sopisi hyvin kauluspaitojen päälle. Lankavaihtoehtoja on kaksi: Geilsk Tynn Uld tai Merisock. Mutta katotaan. Harmaana tämä sopisi kaikkeen vaatekaapissa löytyvään vaatteeseen.

Fjord ja Bayard: Kivoja hattumalleja. Näihin löytyisi langat omasta varastosta helposti, jos saisi sopivat värit valittua.

Ferrous Wrap: Erikoinen huivimalli, joka heti kiinnitti huomion. Neuloisin tän heti, jos minulla olisi tarpeeksi lankaa tähän malliin.

Rivage: Ihana raitashaali. Yksinkertainen, sellainen jonka ihan itekin voisi kehitellä. Mutta jos ostaa valmiin ohjeen niin ei tartte ite pohtia. Tulevaisuuden projekteja ellen joku päivä päätä, että en tee tätä.

Pitkästi sain neulemalleista kirjoitettua. Tekisi mieli kauheasti aloittaa nuo kaksi uutta neuletakkia, mutta ei. Ensin teen valmiiksi kaksi keskeneräistä ja sitten vasta aloitan uuden.

Kohta on jo heinäkuu!

Ps. Söpöjä kissanpentuja voi täällä ihailla aina iltaisin!

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Ostin...

Ravelryn Kaheli-ryhmä,tuo enabloijien kohtaamispaikka! Seurasin viattomana keskustelua isoista virkatuista palapeitoista ja siitä, kuinka kiva niitä olisi virkata. Sellaisia tosi isoja, isompia kuin torkkupeitot. Sitten muistin, että hei, mullahan on Cataniaa varastossa vaikka hurumykkä enkä jaksa neuloa niistä kirjoneuleliiviä(en sais ees 2mm puikoilla tarpeeksi tiukkaa jälkeä jota ohjeessa vaaditaan...). Joten niistähän saisi kivan peiton... Sitten selasin linkattuja peittomalleja. Ja sitten muistin, että Lumoavassa langassa on myynnissä Cataniaa. Loppu onkin arvattavissa.

DSC00751

DSC00754

Luonnonvalkoista Cataniaa reunustamaan paloja ja neljä väriä piristämään aikaisempaa hyvinkin tummasävytteistä värivalikoimaa.

DSC00765

Tuossa ovatkin sitten kaikki Catania-kerät. Valmiina odottamassa, että saan Kehrä-peiton valmiiksi. Malliksi valitsin Attic24:n Lucyn Hexagon-peittopalamallin. Eli värikästä keskelle, valkoista reunaan. Eh kehtaa ees miettiä kuinka paljon päättelemistä tuossa sitten lopuksi on... Paljon. Katotaan kuinka iso peitto noista langoista sitten tulee.

Noiden lisäksi ostin Handun paksusukkista.

Handu Paksusukkis, totinen ametisti

Värisävynä on totinen ametisti. Nuo ovat todella intensiivisen punaiset. Oi jos tuosta väristä saisi itselleen villatakin. Ostin vyyhdit, että tekisin sukat niistä, mutta noistahan riittää vielä vaikka lapasiin(lapasia mie tartteisinkin).

Sitten on ollut paljon kiusauksia, mutta olen onnistunut puhumaan itseni ympäri enkä ole ostanut lisää lankaa. Mutta tänään muistin, että Novita aikoo lopettaa Luxus Alpacan myymisen ja jos minä haluan siitä neuloa sen villatakillisen, niin nyt kantsis ostaa tarpeellinen määrä keriä. Kysymys vaan kuuluu olenko liian myöhässä? Toiseksi ongelmaksi muodostuu Villavyyhdin huomenna alkava ale.

Uusimmassa Trendissä on hyvä neuvo: Kaikkea haluamaansa ei tarvitse omistaa. Kaunista voi ihailla kaupassa niinkuin taideteoksia ja jättää ostamatta(tosin Trendissä taisi olla kyse vaatteista ja sen sellaisista). Yritän ottaa tuon motokseni. Sen noudattaminen taitaa olla vaan välillä aika vaikeaa...

Ps. Lankojen alla on nähtävissä "uusi" pöytäliinani. Ikää liinalla on enemmän kuin minulla ja se on aikoinaan palvellut isovanhempieni keittiössä. Viimeiset 20 vuotta liina on ollut tarpeettomana kaapissa, kunnes minä otin sen itselleni ja laitoin sen kesäliinaksi keittiöön. Musta se on tosi nätti.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Melkein puolet valmiina!

Kehrä

Otin kuvan virkkuupeiton tämänhetkisestä tilanteesta. Kuvasin samalla varpaatkin, että peiton koko on helpompi käsittää. Yli puolet paloista on virkattu ja noin kolmasosa paloista on yhdistetty. Ihan kivan kokoinen tuosta näyttäis tulevan, kun teen hieman isomman kuin alkuperäisessä ohjeessa.

Viime aikoina neulejumalat eivät ole olleet suotuisia minulle. Innolla neulomani Shift of Focus -neuletakki menee purkuun juuri kun olin melkein saanut vartalo-osan valmiiksi! Huomasin, että ei tule sopivaa siitä ja heitin neuleen nurkkaan häpeämään. Kunhan pääsen yli pettymyksestä, puran kainaloihin asti, jätän modaukset tekemättä ja teen ohjeen mukaan. Oma vika, siksipä se harmittaakin.

Lankalakollekin kävi köpelösti. Mutta siitä tarinoin toisessa postauksessa.

Onneksi tämä peitto onnistuu/näyttäis onnistuvan. Jospa se valmistuisi heinäkuussa.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Paloja lohtupeittoon.

Joskus käy niin, että jollekin annetaan enemmän murheita kannettavakseen. Kun luin erään kanssaneulojan suru-uutisen Kahelit-ryhmässä, pääsi suustani huudahdus "Voi ei!" ja kyyneleet kirahtivat silmiin. Moni muukin oli järkyttynyt ja yksi ehdotti yhteisen lohtupeiton virkkaamista. Minä osallistuin kahdella palalla, jotka tulevat eri peittoihin.

DSC00737

DSC00743

Malli: Granny in the Middle Jan Eatonin kirjasta 200 Crochet Blocks
Koukku: 5 mm
Lanka: Ohutta sukkalankaa kaksinkertaisena. Valkoinen on Dropsin Fabelia, pinkki ja violetti Opalia, oranssi Kirjo-Pirkkaa, vihreä ja vaaleanruskea Sisua.
Menekki: yhteen palaan meni yhteensä 16 grammaa lankaa
Koko: 15x15 cm
Fiilis: Nättejä näistä tuli. Toivottavasti tuovat lohtua.

Tempaukseen osallistuu tällä hetkellä reilusti yli sata "kahelia" ja koko ajan ilmoittautuu lisää ihmisiä. Moni on päättänyt tämän takia opetella virkkaamaan tai ovat vuosien tauon jälkeen muistelleet kuinka virkataan. Suru koskettaa meitä kaikkia.

Linkkaan blogiin sitten valmiin peiton(tai peittojen) kuvat, kun ne heinäkuussa ilmestyvät.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Minivyyhti.

Handspun

Söötti, eikös olekin? Siinä on ruhtinaalliset 15 grammaa itsekehrättyä Polwarthia. Suurin osin yllättävän tasaista, mutta jossain välissä oli iskenyt väsy ja matolankaa on mielinmäärin. Mutta siinä sitä on, ihan minun ite kehräämää ja kellään ei ole samanlaista vyyhtiä. Tämän tunteen takia halusinkin alkaa kehräämään. Seuraava etappi onkin neuloa itsekehräämäänsä lankaa.

Tulee tätä samaa väriä toki lisää. Halusin vaan tyhjentää värttinän, koska en ollut koskenut siihen varmaan kuukauteen ja ajattelin näin kesän kunniaksi jatkaa kehräämistä vähän eri tavalla. Sitten näin miten kauniisti nuo värit tuossa vyyhdissä asettuivat ja muutin mieleni. No, joka tapauksessa näyttää siltä, että 25 grammaa on maksimi määrä, mitä tuohon värttinään säiettä mahtuu(siihen olis mahtunut vielä jonkin verran lisää).

Pitää kyllä vaan keksiä jokin parempi tapa kerrata kuin kääriä säie käden ympärille.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Pitsin lumoissa.

Vuodenvaihteessa jäin nuolemaan näppejäni, kun Jane Austen Knits -lehti ilmestyi ja kaikki men -en saanut yhtään numeroa itselleni(tosin olin silloin todella sairas, joten ei ihme). Tietysti lehteä saa vieläkin digiversiona, mutta digiversio on aina digiversio eikä ilman väriprintteriä se olis mulle hyödyllinen. Onneksi lehdestä ilmestyi uusi numero ja kumma kyllä, niitä oli paljon jäljellä vielä Akateemisessa. Sain siis vihdoinkin edes yhden Jane Austen Knitsin.

DSC00719

Lehdessä on todella kivoja malleja. Etenkin pitsihuivit ja sukat ovat minun mieleeni. Laskeskelin, että 8 mallia noista 31 mallista neulon varmasti ja 8 olisi sellaisia ehkä jos inspis iskee. Muut mallit ovat toki kauniita, mutta eivät sellaisia, joille tulisi käyttöä. Visuaalisesti lehti on myös kaunis.

Kuvassa näkyy myös Chiaogoon Red Lace -pitsipyöröt. Tilasin noita ensin kolmet ja sitten nuo kuvassa näkyvät(eli yhteensä neljät). Ovat muuten tosi hyviä pyöröjä! Taidanpa ajan kuluessa vaihtaa koko varastoni noihin. Just nyt neulon neuletakkia 3,5mm puikoilla Dropsin Baby Merinosta ja neule etenee sutjukkaasti. Toisin kuin pitsiaddit, näistä ei jää sellaista kauheaa hajua käteen. Puikot ovat myös hyvin jämäkät(tosin joku onnistui jo aiheuttamaan lommon puikkoon...) ja silmukat soljuvat hyvin puikolla. Me is very happy. Niin, tilasin sitten nämä puikot Etsystä Ameriikasta asti, mutta näitä saa myös Villavyyhdistä.

Mutta pitsineulonta saa vielä odottaa, koska yritän ensin saada näitä keskeneräisiä valmiiksi. Kuten olen aikaisemmin maininnut, haluan neuloa varastoani tyhjemmäksi. Ehkäpä peräti 10 kiloa pienemmäksi(kuinkahan pitkään siinä menee?). Virkkuupeitto vie 300 grammaa varastolankoja ja sitten tänä vuonna ostettuja noin 400 grammaa. Virkkuutyyny vie vähemmän, en ole vielä laskenut. Edellisessä kappaleessa mainitsemani neuletakki vie max 400 grammaa lankaa(koska lankaa on vaan sen verran). Tänä vuonna olen neulonut todella vähän, joten saa nähdä kuinka paljon saan neulottua ja virkattua vuoden loppuun mennessä.

Ajattelin haastaa itseni neulomaan yhden sukkaparin kuukaudessa. Minulla kun tuota sukkalankaa riittää ja malleja on jonossa todella monta. Ensin ajattelin osallistua Sock Knitters Anonymous -ryhmän Sockdown-haasteeseen, mutta huomasin, että säännöt ovat muuttuneet aika paljon viime vuoden aikana ja vanne tuntuu kiristävän useamman päätä liikaa. Joten neulon sukkia sitten ilman haasteita omaan tahtiini. Samalla harjoittelen Ravelolympicksia varten, jossa neulonkin sitten sukkia. Mutta siitä lisää lähempänä h-hetkeä eli heinäkuussa.

On vaikea olla ostamatta lankaa. Nyt sitä vasta huomaakin, että kuinka tärkeä osa harrastusta se oli. Mutta päätös pidetään ja seuraavan kerran lankaa tulee elo-syyskuun vaihteessa.



maanantai 4. kesäkuuta 2012

Ei niin iloinen neuletarina.

Olen halunnut kirjoittaa blogiin jostakin, mutta koska kuvien ottaminen valmiista töistä ei onnistunut ja mitään erityisempää sanottavaa ei ole keskeneräisistä ja etenkään kun en ole ostanut lankaa(!), ei kuvia ole kirjoituksiin ja en tykkää laittaa kuvattomia postauksia. Kunnes muistin, että minulla on kuvia sellaisista neuletöistä, joista en ole blogin puolella kirjoitellut. Yli vuosi on kulunut tapahtuneesta, joten voisin tarinan kertoa. Luvassa on siis ei niin iloinen ja positiivinen kertomus neulomistani sukista.

Osallistuin Lankalaatikon neulevaihtoon, jossa tarkoituksena oli neuloa parille asuste. Vaihtolomakkeessa luki toivottu asuste, väri, koko ja lanka. Minun parini toivoi kämmekkäitä tai sukkia. Päätin neuloa kämmekkäät. Neuloin niitä aikani ja totesin, että ei, näistä tulee ihan kauheat. Päätin vaihtaa sitten sukkiin. Ongelmana oli se, että parini kertoi lomakkeessa hänellä olevan isohko naisen käsi ja jalka. No, mitäpä luulette: miten minä käsitän sanan "isohko", kun omat käteni ovat niin pienet, että Prisman naisten hansikkaiden pienin koko on liian suuri, ja omat jalkani ovat niin pienet, että kengän koko 36 on joskus liian suuri? Kyllä, mun mielestä jo jalan koko 38 on isohko(verrattuna siis omaan jalkaani). Siispä ennen kuin aloitin sukat, pyysin emoa kysymään sitä jalan kokoa. En muista enää, mikä se koko oli, mutta oisikohan ollut koko 40.

Sitten alkoikin langanvalintaprobleema. Koska värivalinta on rajoitettu ja myös lankaa piti riittää sukkiin, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi violetti Novitan Nalle. Kahdella ystävälläni oli sama jalankoko kuin parillani, joten he kokeilivat sukkia jalkoihinsa ja totesivat ne sopiviksi. Neuloin sukat, kuvasin ne ja lähetin parille. Ja odotin jännittyneenä vastausta. Ja pari ei pitänytkään sukista...

Sen ole sen koommin osallistunut vaihtoihin. Ilmeisesti olen hävennyt tätä vaihtoa niin paljon, etten ole Ravelryyn laittanut koko projektia! No onneksi kirjaan kaikki kulutukset vihkoon ja tuossa vaiheessa olen kirjoittanut myös mitä olen neulonut. Nyt voin lisätä tuon projektin Ravelryyn.

P3291119

Malli: Letit nilkassa kirjasta Sukkasillaan(Kyllikki Mitronen & Liia Vilkkumaa)
Lanka: Novita Nalle 150 gr
Puikot: 2,5 mm
Menekki: 115 grammaa
Fiilis: Sniff.

No toivottavasti sukat kuitenkin lämmittivät parin jalkoja, vaikka eivät olleet mieluiset. Eivät ne kauhean näteiltä näytä tuossa kuvassakaan. Höh. Olen miettinyt viime aikoina vaihtoihin osallistumista, mutta kun nyt tätä muistelin, ei enää huvita. Olkoot.

Tuo sukkakirja on muuten maailman huvittavin.