Lilakirjavaa.

Helsingin reissu meni hyvin. Oli kivaa nähdä kaveriani pitkästä aikaa, hengata Helsingin kaduilla ja nähdä Rammstein livenä. Se oli aivan mahtava keikka. Nyt odottaa innolla ensi kesää ja Provinssia, milloin äijät näkee uudemman kerran. Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että näkisin yhden lempibändeistäni koskaan livenä. Sanomattakaan siitä, että vieläpä kahdesti saman vuoden aikana. Niin, mehän hankimme joulukuussa kolmen päivän ennakkoliput Provinssiin. Kesällä tulee siis festaroitua ihan urakalla.

Reissun miinuksia oli hirveä sää ja jännääminen siitä, pääsekö kotiin junalla ollenkaan. Tuuli oli jäätävä ja kylmä meni kyllä luihin ja ytimiin. Lunta tuli koko ajan ja lähes neuroottisesti piti vahtia, miten VR:n tilanne etenee. Lopulta tiistaiaamun juna oli vain puoli tuntia myöhässä perillä. Sekin johtui täysin muusta junaliikeenteestä eikä huonosta säästä. Se tosin ei ollut uutta, en varmaan pitkään aikaan ole ollut junassa, joka olisi ollut ajoissa perillä.

En ostanut paljoa reissulta toisin kuin yleensä. Mukaan lähti tuubikaulahuivi Gina Tricotista(joka tuli tarpeeseen: oli mukava lisälämmitys), kaksi cd-levyä(joista toisen ostin poikaystävälle), kauniin kangaspalan Marimekolta ja 200 grammaa lankaa. Myös ruokaa ja paljon karkkia. Ei mitään sen enempää. Tässä on valitut palat ostoksista eli kangas ja neljä lankakerää.

Löysin Hakaniemen kauppahallin Marimekon jämäpalalaatikosta puolentoista metrin suikaleen tätä sööttiä trikookangasta. Aion ommella tästä tunikan.

Tätä värisävyä olen etsinyt viime elokuusta asti ja nyt vasta sitä löysin. Teen tästä nyt kauluria eli juuri sitä ohjetta, josta tämän langan silloin aikoinaan bongasin. On niin pehmeää.

Luin eräästä blogista, että jos neuloo kaksinkertaiset lapaset ja vielä niin, että sisempi kerros oli alpakkalangasta, niin lapaset olisivat lämpivät. Joten ostin kokeeksi Dropsin Alpaca-lankaa. Sitä kun on kehuttu. Valitsin oikein kivan värin, vaikka se ei päällisosan alta näy ollenkaan. En tiedä vielä, millä langalla teen päälliosan. Joudun ehkä ostamaan sopivan langan.

Helsingfors.

Anteeksi. Toisin kuin oli tarkoitus, ei tällä viikolla tullut postattua. Koko viikko meni kurssityötä ja muita tehtäviä tehdessä. Tänään sain tehtyä eräänkin kurssin harjoitustyön ja lähetettyä sen. Juuri sopivasti: huomenna lähden Helsinkiin. Maanantaina on nimittäin Rammsteinin keikka. Tätä on odotettu. 

Mitään suurta kulutusjuhlaa reissusta ei ole tulossa, mutta jotain lankoja meinasin mukanani raahata. Sen jälkeen ei enää lankoja. Mielellään. Muuten tulee tuska ottaa kiinni. Pitää miettiä sopiva suunnitelma asian korjaamiseksi. Pitää periaatteessa vihdoinkin neuloa se villatakki loppuun, kaikki sukat ja lapaset mitä on kesken ja... lisää sukkia ja lapasia. Ja jotain muuta. Kunhan saan tilaston plussan puolelle.

Joten hiljaisuus jatkuu ainakin tiistaihin asti.Siihen asti mukavaa viikonloppua ja muistakaa, ei kannata jättää mitään viime tippaan.

Ps. Neuloin keskiviikkona täydellisesti sopivan sukan. Siitä tuli oikein nätti. Kuvamateriaalia tiedossa viimeistään sitten kun toinenkin sukka on valmis.

Pastellivärejä.

 Kuvasin tänään auringonvalossa muutaman kuvan ja sain muutamalle päivälle samalla jutunaihettakin. Tässä on aiheista ensimmäinen:

Joskus kolmisen vuotta sitten minuun iski jokin viiraus ja ostin kasan pastellivärisiä keriä. Yhdeksän kerää Novitan Tennesseetä. Kaksi mintunvihreätä, kaksi keltaista, kaksi liilaa, kaksi oranssia ja yksi pinkki. Meinasin virkata niistä pöytäliinan(oi miksi?). Nyt kerät ovat pyörineet lähinnä lattialla, kun olen miettinyt mitä ihmettä niistä voisi tehdä. Perjantai-iltana löysin vastauksen: vauvanpuseroita. Vaikkei olekaan mitään vauvoja, jotka tarvitsisivat vaatteita. Mutta kyllä puseroille varmasti jossain vaiheessa tarvetta on.

En olisi uskonut, että noista keristä tulisi jotain näin nättiä. Meinaan neuloa tällaisiä palapaitoja neljä ja nimetä ne jäätelömakujen mukaan. Sitten katson mitä langoista on jäänyt jäljelle: neulonko viidennen paidan vai mitä. Samalla tuli kokeiltua millaista intarsia-neulominen on. Ei ole niin vaikeaa kuin luulin.

Ostettujen lankojen määrä on ahdistanut, mutta nyt kun keksin näille kerille käyttöä, ahdistus on helpottanut. Tässä lähteekin sitten 900 grammaa varastosta pois.

You have been hit by a smooth criminal.

Olen minä vihdoinkin saanut valmiiksikin jotain. Kävin ostamassa keskiviikkona kolme kerää Sandnes Garnin Smartia, oikein herkullisen pinkkiä, ja eilen sain valmiiksi Mariomyssyn.

 

Neuloin sen kaksinkertaisella langalla. Siitä tuli todella hieno. Lankaa meni noin 130 grammaa.

Asetin itselleni uudet hienot säännöt lankaostoksille. Alla copypaste Ravelrysta.

Joka toinen kuukausi en osta lankoja. Eli tammikuu, maaliskuu, toukokuu, heinäkuu, syyskuu, marraskuu on langattomia kuita. Nämä kuukaudet käytetään varaston tyhjentämiseen. 

Poikkeus nro 1.: Handusta saa tilata jos sinne tulee jotain todella upeaa.
Poikkeus nro 2.: Matkoilta saa ostaa lankaa kohtuudella, jos matka sattuu tälle ajankohdalle.

 

Langallisina kuina lankoja saa ostaa mielellään jokin tietty käyttötarkoitus mielessä. Kuitenkin kulutuksen tulisi olla suurempi kuin lankojen ostomäärä(olen jo pulassa tämän säännön suhteen mutta ei voi mitään). Jos se ei onnistu, seuraavalla eli langattomalla kuulla pitää sovittaa tämä erhe.

Nämä kuut ovat siis helmikuu, huhtikuu, kesäkuu, elokuu, lokakuu ja joulukuu.

Joka kuukausi tulisi neuloa vanhoja lankoja pois varastosta ja tehdä loppuun edes yksi keskeneräinen työ edellisiltä kuukausilta.

Tässä kuussa tulee aika tuskasta yrittää saada ittesä plussan puolelle. Tällä hetkellä olen yli kilon miinuksella. Ensi kuu menee siis asiaa korjatessa. Yritän kuitenkin neuloa mahdollisimman paljon. Jos saisin valmiiksi vaikka kolmet lapaset ja yhdet sukat, niin niistä tulisi melkein 400 grammaa. Se auttaisi jo paljon. Samalla täyttäisin kaksi muutakin sääntöä eli jokin keskeneräinen työ valmiiksi ja varastosta vanhoja lankoja pois. Sitten ois tuo neuletakki, jonka voisi yrittää tehdä valmiiksi... Jos ei muuten niin ensi kuun alussa.

No ensi viikolla ja sitä seuraavalla pitää istua junassa yhteensä kaksitoista tuntia, että eiköhän sitä tule neulottua.

Posti toi...

...kaksi ihanaa vyyhtiä Handusta.

Ensimmäinen on alpakkasilkkikashmir-huivilanka, Boogieteorian alkeet. Se on 2010 Lace Sampler Mystery KAL:a varten(Ravelryssä). Ryhmässä neulotaan vuoden aikana pitsihuivi ja joka kuukausi tulee aina uusi osio. Olen vähän jäljessä, koska tammikuu on vielä värkkäämättä. Helmikuun vihje tulee sunnuntaina. Tää on tosi pehmeää. Väri yllätti aluksi, koska olin kuvitellut sen paljon tummemmaksi. Sitten tulin siihen tulokseen, että on tuo tuollaisenakin ihana.

Toinen on taas vahvistettu merinosukkalanka, Beibe beibe. Erittäin pehmeä myös. Tästä tulee todella nätit sukat.

En tiedä, miten olen pystynyt välttämään Handun lankoja ennen. Enää en pysty. Haluan lisää.

Sua rakastan ehkä enemmän mutta ole mulle vähän aikaa hän.

Olen ollut ahkerana: olen neulonut sekä sukkaa että vaaleanpunaista neuletakkia. Sukasta on varsi melkein valmis ja neuletakista valmistui takaosa ja vasenta etuosaa olen neulonut 15 cm. Muut työt ei tällä hetkellä inspaa. Mutta se voi olla ihan hyvä. Tuleepahan nuo kaksi tehtyä.

Ja sitten jälleen katumuotikuvia selityksineen.

 Tässä varsin synkässä yhdistelmässä viehätti vaatekappaleiden yhdistely. Ei niinkaan värit värittömyys.

Sama tässä. Ihanasti yhdistellyt vaatteet. Ja ihanat kengät. Tulisipa kevät niin saisin pitää omia nauhakenkiäni!

Myssy ja kengät = rakkaus.

Kyynärpääpaikat on ihania. En tiedä miksi. Haluaisin lisätä joskus johonkin tekemääni villapaitaan kyynärpäävahvikkeen vain sen ihanuuden takia. Villatakin pitäisi olla ilmiselvästi metsänvihreä ja siinä olisi tummanruskeat paikat.

Vanhana varmaan raahaudun kahvilaan neulomaan/lukemaan tuon näköisenä. Kaulassa olisi juuri valmistunut neulehuivi, päällä kylpytakki ja pyjama. Jotta olisi edes vähän skarpin näköinen niin huuliin on pitänyt laittaa tummaa huulipunaa. Ja tietenkin olisin ilman tupakkaa.

Unohtakaa tuo nainen, katsokaa tuota laukkua. Punaiset laukut ovat ihanuutta. Omani ovat aivan kulahtaneita, mutta en suostu niistä luopumaan. Hyvää punaista laukkua on nimittäin vaikea löytää.

Katumuotikuvien selailu on virkistävää. Kun päässä pyörii 24/7 joko kurssijutut tai neulomiseen ja lankoihin liittyvät asiat, on oman tyylin ja inspiraation etsiminen sitä varten ihan hyvä asia. Tällä hetkellä tyylini on lähinnä lähimmän vaatekappaleen vetäminen kaapista tai lattialta. Vaatekaupoista ei löydy mitään kivoja vaatteita. Kuten äiti sen ilmaisi, minulla on menossa jonkinlainen murrosvaihe. Ehkäpä jossain vaiheessa selkiytyy, mitä siitä seuraa. Tykkään kuitenkin edelleen pitkistä topeista, neuleista ja raitapaidoista.

Kuvat:
Facehunter
Stylesightings
the Sartorialist

Hetken tie on kevyt.

Tässä kuussa saattaa käydä köpelösti. Vaikka sallinkin itselleni lankojen oston, niin haluaisin kulutuksen olevan kuitenkin suurempi. Tällä hetkellä valmistuneiden töiden grammamäärä on nolla ja ostettujen lankojen 1200 grammaa. Hups. Voiko perustella sillä, että ne on ihania lankoja?

Eilisen postauksen langat ostin erään lankakaupan loppuunmyynnistä. Ensin olin niin hämmentynyt loppuunmyynti-kyltistä, että en tajunnut mihin Vuorelman Satakieli-lankaa tarvitsin. Minun piti kävellä ensin toiseen käsityökauppaan, ostaa sieltä kaksi sukkalankaa ja sitten mennä takaisin. Ja ostaa 700 grammaa Satakieltä. Jälkitilasin vielä äidiltä roosan värisiä vyyhtejä niin monta kuin hän kaupasta vielä löytää. Langoista tulee monia nättejä lapasia.

Mutta ne kaksi sukkalankakerää...

Tähtään siihen, että tässä kuussa saisin valmiiksi kaksi villapaitaa ja jokusen parin lapasia/sukkia. Tai edes jotain.

Satakieli.

Loin tunnukset Flickriin. Sinne laitan kaikki hyvät kuvat, kuten nuo ylläolevat. Tämän päivän ostoksia.

Miksi otsikoiden keksiminen on niin vaikeaa?

Helmikuun ensimmäinen viikko onkin ollut hiljainen. Mielessä on ollut vaikka mitä kirjoitettavaa, mutta eräs tärkeämpi asia piti tehdä ensin alta pois. Nimittäin eräs kurssityö, joka itsessään oli se kurssi. Deadline olisi ollut vasta ensin maanantaina, mutta koska muutkin palauttamispäivät alkavat lähestyä uhkaavasti, niin tein sen kerralla loppuun. Keskiviikkona lopetin sen työstämisen vasta kahdeksalta illalla, kun ei saanut enää yhtään järkevää lausetta aikaiseksi ja eilen puoli yhdeksältä sain työn palautettua. Tänään pidän sitten vapaapäivän. Huomenna aloitan tekemään seuraavaa kurssityötä, jonka tekemiseen on enää kaksi viikkoa aikaa. Ja sitten on seuraava kurssityö...

Koska maanantaina oli ensimmäinen helmikuuta, menin heti ostamaan lankaa. Ostin Regian sukkalankaa ja 2,5 mm sukkapuikot. Ja aloitin neulomaan Sunshinea Sock Innovationista. Lanka vaikuttaa todella kivalta ja meinasin hankkia sitä sinisävyisenäkin. Ehkä. Haluaisin kokeilla niin monia eri lankoja, että en tiedä mistä aloittaa. Paitsi tuosta. Ensi viikolla pitäisi postissa saapua ihania lankoja, mutta siitä sitten ensi viikolla.

Sitten kaksi ihanaa kirjaa saapui tällä viikolla: Knitting Vintage Socks ja Favourite Socks. Kummankin olen selannut pari kertaa läpi. Ihan hintansa arvoisia kirjoja, ohjeita täytyy toteuttaa heti kun nykyiset sukat ovat valmiit ja lankaa olisi tarjolla.

Muista töistä: kalastajanpaita on edennyt siihen pisteeseen, että parin kierroksen jälkeen alkaa koristeneule. Kolmas lankakerä lähenee loppuaan. Mummin tossuihin sain kaikki neliöt neulottua, mutta jokin meni mönkään yhdistämisessä. Niistä ei tullut tossuja vaan... neliö. Jokin ilmiselvästi meni pieleen.

Huomenna menen tutkailemaan syntymäkaupungin lankakauppoja. Saa nähdä mitä tarttuu mukaan. Vai tarttuuko mitään. No ainakin 2,25 mm sukkapuikot olisi tarkoitus ostaa.