Laiskotellen.

*Huom! Jos olet Handun sukkalankakerhossa ja et ole saanut vielä pakettiasi etkä halua spoilaantua, älä katso toista kuvaa tässä postauksessa.*

Eipä tule kirjoiteltua. Aiheita olisi, mutta joka päivä ajattelee, että sitten huomenna. Nooh, elämä on. Olen ollut viime sunnuntaista asti kipeenä, joten olen ottanut rennosti. Ensi viikolla pitäisi ahkeroida, kun ne kurssien deadlinet alkaa lähestyä erittäin uhkaavasti. Tää viikko jäi lähes kokonaan opiskelematta, kun ei aivot oikein pelanneet. Ei sitten niin yhtään. Ja kurkku on tuntunut siltä, kuin joku olisi viilellyt puukolla sitä. Nyt se onneksi on alkanut parantumaan.

Mutta aiheeseen. Raporttia en tee erikseen helmikuulle vaan yhdistän sen maalikuun raporttiin. Osan valmistuneista töistä esittelen toivottavasti ensi viikolla. Jos muistan. Sen sijaan tänään esittelen vyyhtejä, jotka saivat hymyn huulille ja tuntui siltä, kuin kaikki maailman huolet olisivat kaikonneet.





Kolme vyyhtiä kimallelankaa ja sukkalankakerhon ensimmäinen lähetys. Keskiviikkona olin kotona kipeänä ja rutisin Ravelryssä siitä, että haluaisin osallistua tulevaan huivi-kaliin, mutta minulla ei ole mitään sopivia lankoja siihen. No rutinan jälkeen huomasin, että päivitysketjussa oli yksi viesti, jossa Ilu kertoi ylläripäivityksen tulleen kauppaan. Sydän pamppaillen klikkailin itselleni kolme vyyhtiä kimallelankaa eli tämän talven erikoista. Nättejä värejä, noista tulee kaunis huivi.

Sukkalankakerhon vyyhti paljastui iki-ihanaksi PukkIluksi. Minä toivoin juuri tämän väristä vyyhtiä, joten olin tosi iloinen, että juuri minulle tämä väri valkkautui(paketeissa oli kahdeksaa eri väriä). Näistä tulee sukat. Ensituntumalta sanoisin, että huomaa eron vuoden takaisiin PukkIluihin. Tämä vyyhti on pehmeämpi ja tuoksuu ihanalta. Vuoden takaiset ovat karkeampia ja tuoksu on... no sanotaanko, huivi odottaa pesua ja puoliso ei halua huivia lähelleensä.

Jännä miten hyvä mieli vyyhdeistä tuli. Ei yhtään harmita niiden osto, koska nyt minä jaksan tehdä kaikki kurssityöt ajallaan. Elämä on.

No ehkä kevään tuo takaisin keväiset värit.

Minulle iski sukkien neulomisen tarve sporttivahvuisesta langasta. Nalleahan minulla olisi vaikka kuinka paljon, mutta ne on kaikki varattu projekteja varten(uskomatonta! Nallea kuitenkin on enemmän kuin kilo kaapissa). Jämistä ei taasen yksin saa mitään aikaiseksi. Sinistä olisi, mutta minä halusin kevätvärejä. Mintunvihreää en löytänyt, joten kaksi vyyhtiä Vetoa tuli mukanani. Sukkamallit on jo valittuina.

Punertava vyyhti on oikeasti pinkki. Ilta-aurinko muutti värin punaiseksi.

Oi kevät minne katosit?

Alku oli niin lupaava. Oli aurinkoista ja lämmintä. Nyt viime päivät sen sijaan tulee ja sataa lunta. Tai sataa lunta ja kun lumisade lakkaa, alkaa tuulemaan. Ja se tuuli ei ole ihan pientä täällä Oulussa. Oulun tuuli on aivan kauhea. Onneksi ensi talven saa olla poissa täältä. Sitten pitäisi kestää vielä kaksi talvea. Sitten pääsee pois takaisin sisämaahan.

Sisämaassa asuessani unelmoin aina meren rannalla asumisesta, suloisesta merituulesta ja kauniista merinäkymistä. Noh, mihin tulokseen olen tullut? Suloinen se merituuli ei ainakaan ole, meri-ilma hajottaa auton ja palelluttaa ihmisen luihin ja ytimiin saakka. Kaunista merinäkymään saa ettiä, täällä voi sen sijaan ihastella upeaa sellutehdasta ja haistella sen tuottamia raikkaita tuulahduksia(ilmeisesti sen pitäisi haista vain kun jotain menee tehtaassa pieleen. Vissiin niillä menee aika usein jotain pieleen, kun joka viikko haju työntyy joka paikkaan). En halua enää asua meren rannalla. Haluan takaisin sisämaahan.

Se siitä valituksesta. Opinnot on saatava loppuun ennen poismuuttoa ja niihin menee vielä aikaa. Siksipä vaihto-opiskelu tuo välivuoden täällä asumiseenkin. Ehkäpä tauon jälkeen jaksaa paremmin.

Minun tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan valittaa, vaan kertoa, että on mukava unelmoida keväästä ja kesästä, kun on aihepiiriin sopivia lehtiä selailtavana:



Lehdet ovat uusin Käsityö(Viron, ei se suomalainen lehti)sekä Rowanin Savannah-ohjelehtinen ja neulo-virkkaa nro 49. Etenkin Savannahissa on juuri oikeanlainen tunnelma. Uusin Käsityö oli taasen todella inspiroiva. Päässä sinkoilee ideoita, mutta en osaa päättää mistä aloittaa. Onneksi on pakko neuloa vaihtoparin neuletta: puolet on jo valmiina.

Viime viikon sain lomailla. Ensimmäistä kertaa sitten lukion minulla oli hiihtoloma! Se oli kivaa. Tänään alkoi arki ja stressi. Huhtikuun ensimmäinen päivä on deadline kolmelle isolle kurssityölle. Näiden lisäksi on paljon muutakin tekemistä.

Ja minä haluaisin vain neuloa... kesäneuleita.

3/4 hap shawl

Menipä pitkä aika viime postauksesta, mutta syy on yksinkertainen: viimeiset kaksi viikkoa kaikki on ärsyttänyt ja mikään ei ole huvittanut. En tykkää yhtään elää epätietoisuudessa ja se vaikutttaa heti koko elämään. Nyt on helpottanut ainakin yhdeltä osuudelta: vaihtoyliopistosta tuli myöntävä vastaus ja ensi elokuussa tämä pariskunta lähtee asumaan vuodeksi Saksaan. Voin siis aloittaa järjestelyt ajoissa. Samoin olen saanut selville, että on aivan sama vaihtaa uuteen maisteriohjelmaan: uuden maisterin pakolliset kurssit olisi joka tapauksessa pakko suorittaa, olisitpa vanhassa tai et. Ketuttaa se silti. Valmistuminen myöhästyy vuodella, siksi on ihan sama lähteä vaihtoon. Kaikkia kursseja kun ei vuodessa ehdi käydä.

Takaisin itse aiheeseen eli käsitöihin. Olen saanut paljon valmiiksi, mutta ärsytyksen takia olen kuvannut vain yhden työn: Veera Välimäen 3/4 hap shawlin.



Malli: 3/4 hap shawl by Veera Välimäki
Lanka: Handu PukkIlu totinen syvä punainen ja totinen Rosamunda
Puikot: 4mm
Menekki: 200 grammaa eli kumpikin vyyhti meni kokonaan
Fiilis: Tosi ihana kääriytymishuivi.

Olen tosi tyytyväinen tähän huiviin ja malliin. Malli on todella kiva ja aion tehdä toisenkin jossain vaiheessa. Ihan kaikkia mallikerran toistaja en saanut tehtyä ennen langan loppumista, kaksi taisi jäädä tekemättä. Huivilla on reippaasti kokoa ja se lämmittää mukavasti. Harmi vaan, että tällä hetkellä ei lämpöä juurikaan kaipaa: aurinko paistaa lähes joka päivä ja kämppä lämpenee suhteellisen lämpimäksi.

Kuva muista töistä tulee sitten aikanaan. Uusiakin olen aloittanut ja lisää tekisi mieli aloittaa. Ongelmana on se, ettei osaa päättää oikein mitä tekis. Liikaa vaihtoehtoja. Olen miettinyt, mitä kaikkea tarvitsen ja neuletakkejahan olisi kiva saada lisää. Kun nuo henkkamaukan puuvillaiset ei hirveesti lämmitä. Mutta minun tekee mieli tehdä neuletakkien sijaan huiveja! Tai sukkia. Lahjaneuleitakin pitäisi tehdä.

No ehkä jossakin vaiheessa helpottaa. Ehkä pitäisi kirjoittaa lista, josta ottaa aina jokin ohje ja neuloa se.