Atelier & Peasy.

Tällä kertaa päätin postata kaksi neuletakkia kerralla. Kummankin neuletakkimallin suunnittelija on Heidi Kirrmaier, joten hyvin sopivat samaan kirjoitukseen.

Kuten on varmaan selväksi tullut, Veera Välimäki on yksi lempisuunnittelijoistani. Heidi Kirrmaier on toinen. Hänen suunnittelemissään vaatteissa on sitä kaipaamaani yksinkertaisuutta ja vähäeleisyyttä, mutta aina mallissa on jokin juju. Ohjeet ovat huolella laadittuja ja niissä on varaa muuttaa mallia omanlaisekseen. Etenkin Atelierissä: siinä on niin helppo versio kuin vaikeampi mutta siistimpi versio.



Ohje: Atelier
Suunnittelija: Heidi Kirrmaier
Koko: M1
Lanka: Drops Alpaca
Menekki: 7 kerää ja rapiat
Puikot: 3 mm
Fiilis: Vihdoinkin valmis! Oi mikä väri!

Aloitin neulomaan Atelieria huhtikuun alussa(!). Neule oli tauolla useaan otteeseen ja siksi valmistuminen venyi lokakuuhun asti. Tosiasiassa tähän olisi mennyt vain kuukausi, jos olisin aloittanut neulomaan pitsiaddeilla knitpron sijaan. Alussa laitoin takkuamisen alpakkalangan syyksi, mutta ne puikot olivatkin se ongelma. Kun elokuussa vaihdoin työhön pitsiaddit, neulominen on ollut kivaa. Siksipä Alpaca saa paikan lankavarastossani. Se on nimittäin lämmin lanka, jossa on upeat värit ja se ei kutita.



Niin ja tätä neuletta ei ole sitten pingoitettu. Minulla ei ole paikkaa, jossa voisin sen pingottaa. Ihan hyvin se noinkin menee. Lisäksi tein lukemattoman määrän virheitä neuloassani ja toisessa etukappaleessa on 10 silmukkaa enemmän kuin toisessa... Ja tuo "vyörätönauha" on sellaiset 10 cm alempana kuin pitäisi, koska unohdin tehdä sen ja en halunnut purkaa. Lohduttaudun sillä, että kaunis väri vie huomion pois virheiltä.

Niin ja neuloin sen helpon version. Pitää joku päivä tehä se vaikeampi jostain merinolangasta.



Malli: Peasy
Suunnittelija: Heidi Kirrmaier
Koko: M
Lanka: BC Garn Semilla DK
Menekki: 7 kerää ja rapiat
Puikot: 3 mm
Fiilis: Tää on sellainen kääriytymistakki, kun on kylmä ja haluaa peittää vartalonsa.

Kuvista ehkä näkyy, että neuletakki on hieman iso. En tiedä miksi vartalo-osasto tuli sen kokoinen, että vauvamahakin mahtuisi sen alle tarvittaessa. Etenkin kun selkä ja hihat ovat sopivan kokoiset. No, eipähän kiristä. Väri on upea ja lanka pehmoinen. Neuletakki oli kuukauden ajan erittäin ahkerassa käytössä ja kesti sen hyvin. Vähän nyppyyntymiä on, mutta ei niin paljon, kuin odotin. Leveyttä on saattanut takkiin tulla lisää käytön seurauksena. Lisäksi nuo etuliehukkeet on mielenkiintoisesti venähtäneet.



Pitää varmaan ottaa huomioon myös se, että kummankin neuleen neulomisen aloituksen jälkeen olen laihtunut reippaasti, joten Peasyn tapauksessa ei ole ihme, jos se on vähän iso.

Olen kuitenkin tyytyväinen. Minulla on kaksi nättiä neuletakkia, joita voin käyttää. Ja mielummin ne on hieman isoja kuin liian pieniä.

Ps. Kuvat otimme eilen puistossa, jossa on yleensä paljon pupuja.

Japanin opiskelua.

Keskiviikkona saapui odotettu paketti Japanista: kaksi käsityökirjaa virkistämään arkea. Pelkäsin jo, että paketti oli kadonnut matkalla, koska viikon sijaan kirjat matkasivat tänne kaksi viikkoa. Syykin viivästykseen selvisi: paketti oli kiertänyt Hong Kongin kautta ja olivat siellä todenneet, että postikulut on maksettu, paketti voi jatkaa matkaansa. Mielenkiintoista.



Itseasiassa vuosi sitten lähes samana päivänä tilasin tuosta verkkokaupasta kaksi käsityökirjaa. Silloin tosin meni vain se viikko matkassa. Silloin meinasin tilata tuon vasemmanpuoleisen kirjan, mutta en sitten tilannut. Jokin aika sitten sen jälkeen kirja myytiin ja minua harmitti. Syyskuun ekana päivänä tuli kirja takaisin myyntiin. Ja syyskuun 26. päivä lähti tilaus.

Vasemmanpuolimmainen kirja on neule-/virkkauskirja ja oikeanpuoleinen vaatteiden tuunauskirja. Tai oikeastaan oikeanpuoleinen ei ole kirja vaan mook: kirjan ja lehden risteytys(tämän opin Pellavahelma-blogista. Kaikkea ne keksii.). Olen kumpaankin ostokseeni tyytyväinen. Näistä riittää iloa pitkäksi aikaa.

Etenkin näiden kirjojen avulla saan harjoiteltua hiraganojen tunnistusta. Tuntuu, että ne ei millään jää päähän. Nyt tunnistan ainakin kolme merkkiä: a, no ja shi. Ne on helpoimmasta päästä. Mutta sitten on ne, joissa on viivaa sinne sun tänne. *syvä huokaus*

No kuitenkin keskiviikkona huomasin, että vasemmanpuoleisen kirjan nimessä on tuttuja merkkejä. Sen sijaan, että olisin mennyt nukkumaan, otin esille hiraganalistan ja rupesin selvittämään mitä siinä lukee.

te a mi ni shi to
so de tsu ke na shi no ku tsu ro gi

Ja sitten joku kanji.

Valitettavasti tällä hetkellä käännös jää merkkien muuttamiseen länsimaiseen kirjoitustapaan. Sen tiedän, että te ami tarkoittaa neulomista(ami on neuloa/neulos ja te tarkoittaa jonkin tekemistä). Ni, de ja no ovat partikkeleita. So tarkoittaa vaatetusta. Kutsu tarkoittaa kenkiä(tosin miten se tähän liittyy?). Sen sijaan muuten kääntäminen ei onnistunut, koska nettisanakirjoja ei ole tehty neulojalle. Tiesittekö esimerkiksi, että nashi on japanilainen päärynä? Ja shitolle ehdotettiin käännökseksi vihreää paprikaa... Kaupassa oli laitettu kirjan nimeksi Handmade knit clothes, joten mennään sillä.

Kävin etsimässä pari linkkiä avuksi ohjeiden tulkinnassa. Sieltä löysin tuon ami:n käännöksenkin. Ei se vaikeaa ole. Vaikeinta taitaa olla se, että minun pitää muokata ohjeita isommaksi. Turha kuvitellakaan, että mulle mahtuis joku vaate, jonka rinnaympärys on 84 cm. Ehei. No ehkä jos se olis neuletakki, jota en koskaan pitäisi kiinni. Mutta kuka mitään sellaisella tekee?

Ohjeet ovat kivoja. Semmoisia kerrospukeutumisneuleita: boleroita, pieniä neuletakkeja, hassuja liivejä ja huiveja. On myös ponchon ohje. Kaikki ohjeet on tehty ohuille langoille; fingering-, sport- ja dk-vahvuisille. Eli just passeli minulle, joka ei hirveämmin valita paksummista langoista. Olen tähän kuvannut ne neuleet, joiden takia kirjan ostin. Onneksi muutkin neuleet ovat mielenkiintoisia: esimerkiksi kukkareunakoristeinen jakku ja ponchon ja liivin risteytys. Kotoa löytyisi lankaa, joten en ryntää kauppaan ostamaan lisää. Odotan sen sijaan joululomaa.







Olen nyt monen kappaleen verran selostanut tuosta ekasta kirjasta, mutta entäs se toinen? Spoon handmade book on täynnä ohjeita siihen, miten tavallisista vaatteista saa söpöjä ja tyttömäisiä. Jos minulla olisi ompelukone, mun kangasvarasto(kyllä, minulla on sellainenkin) ja kirjomislangat, olisin varmaan jo tuunannut ekan vaatteen valmiiksi. Mutta koska olen täällä ja tarvikkeet siellä, niin jätän hypettämisen ensi kesälle. Tässä on kuitenkin pari esimerkkiä ohjeista:





Sitten lopuksi kysymys: miksi mallilla on näin nyrpeä ilme?



(Vissiin kirjassa oli jokin tarina, mutta multa meni ohi, mikä meni mönkään. Seuraavalla sivulla jo mallia hymyilyttää.)

Ps. Jotenkin sekavan oloinen teksti tuli, mutta ehkä joku saa siitä selvää?

Koska elämä on liian lyhyt inhottavan langan neulomiseen.

Olen tässä viime päivät tuskaillut, eiliseen asti. Elokuussa Prisman lankahyllyllä kauniit värit sokaisivat minut ja minä ostin Novitan Rose Mohairia. Syyskuussa aloitin raidallisen neuletakin langoista ja mitä voin sanoa - Rose Mohair on aivan kauhea lanka. Kauheaa neulottavaa ja kauhean muovisen tuntuinen. Ainoa asia yhteinen asia oikean mohairlangan kanssa on pörröisyys ja että niitä haituvia löytyy joka paikasta. Joten ehkäpä tästä lähtien tajuan vältellä tätä kyseistä lankaa. Mielenkiintoista tosin on se, että kesällä 2009 ostamani Rose Mohair on vähemmän muovista. Muistaakseni.

Sitten tohon otsikkoon. Olen menettänyt melkein neulomisen ilon tuota neuletakkia kutoessani. Kunnes eilen päätin, että olkoot. Elämästä pitää nauttia. Minä neulon mielummin jotain kivaa oikeasta villalangasta, kun yritän saaha ton valmiiksi. Ehkäpä minulle tulee jossain vaiheessa tylsä hetki ja voin tehä neuletakin loppuun. Ehkä.

Onni on äiti, joka laittoi tyttärelleen laatikollisen lankaa(oli siellä laatikossa myös lehtiä, välikausitakit ja karkkia). Kaikki on ihan mun varastosta, siitä joka jäi Suomeen.



(osasin näköjään ottaa yhen kuvan ja sekin on epätarkka)

Lisäksi onni on (toinen) keskeneräinen neuletakki ihkulangasta(Drops Alpaca), jonka otin perjantaina esiin ja tällä viikolla se varmaan valmistuu. Olen menossa helman loppupuolella taskuissa. Helman jälkeen tarttee vaan neuloa taskun pohjat ja päätellä langanpäät. Sitten on lämpöinen neuletakki valmis.

Eilen aloitin neulomaan mielenkiintoista huivimallia Handun PukkIlusta(kuvassa petroolin värinen vyyhti). Saa tarkkaan miettiä, että mitä neuloo. Yritin tänään ottaa kuvaa huivin aloituksesta, mutta kamera ei ollut yhteistyöhaluinen. Joten kuvaa ja selitystä tulee vasta sitten, kun huivi on valmis.

Ihanaa lankaa on kiva neuloa.

Ps. Mitä sitten tapahtuu inhottavalle langalle? No, niistä virkataan palapeiton paloja ja paloista kootaan jotain. Torkkupeitto?

Blackcurrant Shawl II.

Seuraavana esittelyssä on kesäkuussa valmistunut pikkuhuivi. Oliko se nyt niin, että kesäkuussa tuli Handun sukkalankakerhon toinen paketti. Paketissa ollut vyyhti oli sen verran nätti, että päätin neuloa sen huiviksi. Ehkä se meni näin. Ei voi muistaa enää. (voisin kertoa, että kaikista sukkalankakerhon langoista tulee huivi...)

Tää olis sitten kolmas Veera-huivi putkeen. Minulla olis neljäski, mutta en kerinny kuvata sitä ennen lähtöä.



Malli: Blackcurrant Shawl
Suunnittelija: Veera Välimäki
Lanka: Handu Merino-silkkisukkis
Menekki: Meni koko vyyhti, 4 grammaa jäi jäljelle.
Puikot: 4 mm
Fiilis: Ihana!

Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Langan väri on aivan uskomattoman ihana ja lanka on todella pehmeää. Blackcurrant on tosi kiva malli: olen neulonut tän jo kolmesti. Eka oli Rowanin Felted Tweedistä, toinen tää Handun langasta ja kolmas Sandnes Garnin Alpakasta(tästä ei siis ole kuvaa ja huivi meni äidille). Voisin neuloa vielä neljännenkin.



Tää jäi kanssa kotiin odottamaan tulevia käyttöaikoja. Eiköhän niitä tule.

Mitähän mää seuraavaksi keksisin? Pitää varmaan katsoa Räveltämöstä, mistä projektista puuttuu kuva ja sitten kuva-arkistosta onko siellä kuvaa. Kuvattomia on aika monta.

Ps. Täällä on tähän mennessä ollut lämmintä, mutta ei ole enää. Hyr. Kauheen kylmä tuuli. No, voinpahan vihdoin kietoa huivin kaulaan ilman, että tulee hiki.