Koska elämä on liian lyhyt inhottavan langan neulomiseen.

Olen tässä viime päivät tuskaillut, eiliseen asti. Elokuussa Prisman lankahyllyllä kauniit värit sokaisivat minut ja minä ostin Novitan Rose Mohairia. Syyskuussa aloitin raidallisen neuletakin langoista ja mitä voin sanoa - Rose Mohair on aivan kauhea lanka. Kauheaa neulottavaa ja kauhean muovisen tuntuinen. Ainoa asia yhteinen asia oikean mohairlangan kanssa on pörröisyys ja että niitä haituvia löytyy joka paikasta. Joten ehkäpä tästä lähtien tajuan vältellä tätä kyseistä lankaa. Mielenkiintoista tosin on se, että kesällä 2009 ostamani Rose Mohair on vähemmän muovista. Muistaakseni.

Sitten tohon otsikkoon. Olen menettänyt melkein neulomisen ilon tuota neuletakkia kutoessani. Kunnes eilen päätin, että olkoot. Elämästä pitää nauttia. Minä neulon mielummin jotain kivaa oikeasta villalangasta, kun yritän saaha ton valmiiksi. Ehkäpä minulle tulee jossain vaiheessa tylsä hetki ja voin tehä neuletakin loppuun. Ehkä.

Onni on äiti, joka laittoi tyttärelleen laatikollisen lankaa(oli siellä laatikossa myös lehtiä, välikausitakit ja karkkia). Kaikki on ihan mun varastosta, siitä joka jäi Suomeen.



(osasin näköjään ottaa yhen kuvan ja sekin on epätarkka)

Lisäksi onni on (toinen) keskeneräinen neuletakki ihkulangasta(Drops Alpaca), jonka otin perjantaina esiin ja tällä viikolla se varmaan valmistuu. Olen menossa helman loppupuolella taskuissa. Helman jälkeen tarttee vaan neuloa taskun pohjat ja päätellä langanpäät. Sitten on lämpöinen neuletakki valmis.

Eilen aloitin neulomaan mielenkiintoista huivimallia Handun PukkIlusta(kuvassa petroolin värinen vyyhti). Saa tarkkaan miettiä, että mitä neuloo. Yritin tänään ottaa kuvaa huivin aloituksesta, mutta kamera ei ollut yhteistyöhaluinen. Joten kuvaa ja selitystä tulee vasta sitten, kun huivi on valmis.

Ihanaa lankaa on kiva neuloa.

Ps. Mitä sitten tapahtuu inhottavalle langalle? No, niistä virkataan palapeiton paloja ja paloista kootaan jotain. Torkkupeitto?