Kehruukurssi.

Innostuin ensimmäisen kerran kehräämisestä keväällä 2010. Ihastelin muiden upeita tuotoksia ja mietin, että ehkä joskus itse saisin aikaan samanlaista. Syksyllä 2010 osallistuin johonkin kuituklubiin ja ostin samalla värttinän. Alkoi kivinen vuoden mittainen taipale, joka loppui kyllästymiseen ja siihen, etten päässyt aloitusvaiheen "matolangasta" eteenpäin(eli äärimmäisen paksua ja sitten ohutta ja epätasaista lankaa). Sitten lähdinkin Saksaan ja vuodenvaihteessa tulin kipeäksi. Ja eilen vihdoinkin kehruuharrastukseni sai uutta tulta alleen kun osallistuin Tuulian värttinäkehruukurssille Lumoavassa langassa.

Mun ongelma selvisi! Kärsin aloitteleville kehrääjille tutusta "puristaa perseellä"-ongelmasta eli siitä, että jännitän hommaa koko kehollani sen sijaan, että suhtautuisin hommaan rennommalla otteella. Lisäksi puristin villaa sellaisella voimalla, että ohuen säikeen muodostus ei onnistunut. Mutta asiat loksahtivat paikoilleen ja kehruu alkoi sujumaan helpommin. Nyt kun harjoittelisi joka päivä niin oppi ei unohtuisi. Tuo käsillä puristaminen taitaa olla vaikeampi tapa oppia pois, nimimerkillä kun olin lapsi, minulle ei annettu kukkakimppuja pidettäväksi kun puristin kukkaparat kuoliaaksi.



Ostin myös lettejä, kun kerran mahdollisuus oli. Tuo sini-keltainen on Polwarthia, violetti BFL:ää ja sini-violetti ihanaa silkki-merinoa. Letit on niin söpöjä.



Ennen kehruukurssin aloitusta kävin kokeilemassa Lumoavan langan uutta kerijälaitesysteemiä ja kerin kaksi vyyhtiä Dropsin Lace -lankaa. Ensimmäisessä vyyhdissä meni puoli tuntia ja toisessa 20 minuuttia. Arvatkaa vaan, onko käsi kipeä, kun ensin pyörittelin lähes 2 kilometriä lankaa kerälle ja sitten kehräsin pari tuntia. Au au.

Ja sitten se tärkein eli kehruukurssin tuotokseni:



Tuo on muuten ensimmäinen kerrattu kehruu. Onnistuin välillä myös pyöräyttämään värttinää väärään suuntaan, hups. Aika söppänä.

Niin ja kurssilta sain omakseni yläpainoisen värttinän. Vanha värttinäni on alapainoinen ja hieman painavempi kuin tuo. Parin tunnin perusteella sanoisin, että pidän huomattavasti enemmän tuosta uudesta yläpainoisesta.

Vähänkö odotan sitä hetkeä, kun saa neuloa itse kehräämäänsä lankaa!

Ps. Kaivoin esiin myös vuonna 2010 ostetut kehruuvillat. Eipähän nyt lopu materiaali kesken.