maanantai 4. kesäkuuta 2012

Ei niin iloinen neuletarina.

Olen halunnut kirjoittaa blogiin jostakin, mutta koska kuvien ottaminen valmiista töistä ei onnistunut ja mitään erityisempää sanottavaa ei ole keskeneräisistä ja etenkään kun en ole ostanut lankaa(!), ei kuvia ole kirjoituksiin ja en tykkää laittaa kuvattomia postauksia. Kunnes muistin, että minulla on kuvia sellaisista neuletöistä, joista en ole blogin puolella kirjoitellut. Yli vuosi on kulunut tapahtuneesta, joten voisin tarinan kertoa. Luvassa on siis ei niin iloinen ja positiivinen kertomus neulomistani sukista.

Osallistuin Lankalaatikon neulevaihtoon, jossa tarkoituksena oli neuloa parille asuste. Vaihtolomakkeessa luki toivottu asuste, väri, koko ja lanka. Minun parini toivoi kämmekkäitä tai sukkia. Päätin neuloa kämmekkäät. Neuloin niitä aikani ja totesin, että ei, näistä tulee ihan kauheat. Päätin vaihtaa sitten sukkiin. Ongelmana oli se, että parini kertoi lomakkeessa hänellä olevan isohko naisen käsi ja jalka. No, mitäpä luulette: miten minä käsitän sanan "isohko", kun omat käteni ovat niin pienet, että Prisman naisten hansikkaiden pienin koko on liian suuri, ja omat jalkani ovat niin pienet, että kengän koko 36 on joskus liian suuri? Kyllä, mun mielestä jo jalan koko 38 on isohko(verrattuna siis omaan jalkaani). Siispä ennen kuin aloitin sukat, pyysin emoa kysymään sitä jalan kokoa. En muista enää, mikä se koko oli, mutta oisikohan ollut koko 40.

Sitten alkoikin langanvalintaprobleema. Koska värivalinta on rajoitettu ja myös lankaa piti riittää sukkiin, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi violetti Novitan Nalle. Kahdella ystävälläni oli sama jalankoko kuin parillani, joten he kokeilivat sukkia jalkoihinsa ja totesivat ne sopiviksi. Neuloin sukat, kuvasin ne ja lähetin parille. Ja odotin jännittyneenä vastausta. Ja pari ei pitänytkään sukista...

Sen ole sen koommin osallistunut vaihtoihin. Ilmeisesti olen hävennyt tätä vaihtoa niin paljon, etten ole Ravelryyn laittanut koko projektia! No onneksi kirjaan kaikki kulutukset vihkoon ja tuossa vaiheessa olen kirjoittanut myös mitä olen neulonut. Nyt voin lisätä tuon projektin Ravelryyn.

P3291119

Malli: Letit nilkassa kirjasta Sukkasillaan(Kyllikki Mitronen & Liia Vilkkumaa)
Lanka: Novita Nalle 150 gr
Puikot: 2,5 mm
Menekki: 115 grammaa
Fiilis: Sniff.

No toivottavasti sukat kuitenkin lämmittivät parin jalkoja, vaikka eivät olleet mieluiset. Eivät ne kauhean näteiltä näytä tuossa kuvassakaan. Höh. Olen miettinyt viime aikoina vaihtoihin osallistumista, mutta kun nyt tätä muistelin, ei enää huvita. Olkoot.

Tuo sukkakirja on muuten maailman huvittavin.

5 kommenttia:

Heli / Neuleaddiktio kirjoitti...

Mulle tuli paha mieli kun luin tätä! Jos joku neuloisi ihan mua ajattelen noin kivan näköiset sukat, ei kyllä tulisi mieleenkään sanoa, että en tykkää niistä. :s

Tess kirjoitti...

Mie en ilkiäis ikinä lytätä toisen tekemää käsityötä. Mun mielestä sellainen käytös on ihan luokatonta. Kaikki ei vain kauhiasti aattele, että miten pahalta se tuntuu siitä toisesta osapuolesta - tai sitten ne ei vain kertakaikkiaan edes välitä. Oma napa tärkeintä.

Ite oon kertaalleen osallistunut SNY-vaihtoon ja kerran Räveltämön vaihtoon. Kumpikin meni kivasti, mutta ei ole kauhiasti huvittanut enää kokeilla uusiksi. Huomasin, että räveltämön puolella osa vaihtoon osallistujista on niin lankasnobeja, että ahdistuisin varmaan hengiltä, jos joutuisin sellaiselle miettimään sopivaa pakettia. Ei se ois mukavaa.

Minusta vaihdot on sikäliki hankalia, että osa ei vaivaudu laittamaan mitä haluavat ja mitä eivät. Sitte mikään ei kuitenkaan tunnu kelpaavan.

Mari,Prosessineuloja kirjoitti...

No voi hyvänen aika. Jos kuitenkin osallistut
vaihtoon niin voihan olla että se onkin positiivinen kokemus? On tosi jännä miten hyvin tuollainen ikävä tunne tulee uudelleen pintaan, kun näkee kuvan työstä tai muistaa heteken.

Minulla on vähän samanmoinen kokemus: sain todella ikävän kommentin yhdetä työn alla olleesta neuleesta äidiltäni. Se neule on edelleen keskeneräinsenä, vain reunuksen päättelyt puuttuvat. Katselin sitä juuri ja nyt tuntuu että 6 vuoden jälkeen voisin tehdä sen työn valmiiksi.

Emma kirjoitti...

Miulla on samanlainen kokemus, tosin vastaanottavana osapuolena:

Sain joulusukkavaihdossa vähän väärän väriset sukat, pari ei ollut lukenut kai lomaketta kunnolla. Eihän se sinänsä olisi mitään haitannut, kivat palmikkovartiset sukat seiskaveikasta, mielelläni olisin niitä kotona pitänyt ja saappaissa. Mutta: toinen sukka oli viisi kerrosta lyhyempi kuin toinen, ja siis liian pieni. Tuossa tilanteessa en vaan voinut kiitellä hymy huulilla, van pakko oli mainita että ne on eri kokoiset. Varmaankin parini vähän pahoitti mielensä, mutta jos vaihtoon osallistuu niin pitäisi osata neuloa edes saman kokoiset sukat?

Siun tapauksessa oletan että kyse ei ollut väärästä koosta tmv. vaan mielipide-erosta. Olisin sinuna myös pahoittanut mieleni jos sukat oli oikean kokoiset ja annettujen väritoiveiden mukaiset.

Ei kannata kokonaan jättää vaihtoihin osallistumista, se on parhaimmillaan superhauskaa! Eikä kaikkiin vaihtoihin edes tarvitse neuloa mitään itse ;)

Ladetsu kirjoitti...

Heli: Voi ei! Joo, ei kyl mullekaan, musta kivointa ikinä on se jos joku neuloo minulle jotain(josta muistuikin mieleeni että olen unohtanut esitellä yhden neuleen!)

Tess: Tuo lankasnobismi on yksi syy, miksi arkailen osallistumista vaihtoihin. Ja huonosti täytetyt lomakkeet on tosi hankalia(tosin onnistuin yhdessä vaihdossa siitä huolimatta).

Prosessineuloja: Oi äidit ovat niin hyviä pilaamaan neuleinnon. Se ehkä rakentavaksi kritiikiksi tarkoitettu kommentti ei koskaan tunnu kivalta.

Emma: Muistan lukeneeni tuon sinun kokemuksen ja "kauhistelleeni" sitä. Harmillista sun että sun parin kannalta.

Sitten yleisesti: Ehkäpä voisin joku päivä osallistua vaihtoon. Jos sopiva tulee vastaan.